Kun ryhtyy järjestämään kirjahyllyä, niin siitä ei loppua tule. Huomasin eilen ilokseni, että samalla tulee vähän putsattua omaa päätäkin. Pistin jo armotta paperiroskikseen läjän ammattijulkaisuja, joita en katso enää tarvitsevani. Kaikkea ei tarvitse säilyttää sen varalle, että jos joskus ehkä tarvitsisin. Jotkut ammattikirjat ovat vielä tarkaailun alla, vienkö divariin vai säilytän. Kirjoja en sentään hevin heitä roskikseen. Muistan hävittäneeni suoraan roskikseen vain yhden jostain kulkeutuneen noituutta käsittelevän kirjan, sillä se ahdisti minua. Vaikka joskus viemme kirjoja divariin, sieltä tahtoo palautua sama määrä uutta luettavaa, joten hyllyt eivät juuri tyhjene. Ja meille kummallekin kirjat ovat myös omalla tavallaan keräilykohde.

Onneksi meidän perheessä ei ole kirjojen systemaattista luokitusjärjestelmää haluavia jäseniä. Muistelimme eilen, miten eräs sukulainen ihan oikeasti ylläpitää kotona tarkkaa tietokonepohjaista kirjahyllysysteemiä. Kyllä kai excelillä jonkinlaisen taulukon saisi aikaiseksi, suhteellisen helpostikin vaikkapa kirjailijan tai kirjan nimen mukaan aakkosittain, mutta kuka sitten kävisi hyllyissä ylläpitämässä järjestystä? Kohtuullisen hyvä näkömuisti kylläkin auttaa hahmottamaan kirjan paikan: muistaa suunnilleen, onko kirja kirjaston lattialla, hyllyssä vaiko yöpöydällä.

Pyrimme sijoittamaan tietyn sorttiset kirjat tiettyyn paikkaan taloa, esimerkiksi ns. naisten kirjat ovat eri paikassa kuin ns. miesten kirjat, vaikka olemme kyllä lukijoina aika kaikkiruokaisia kumpikin. Kun muutimme yhteen, vein divariin muistaakseni kahdeksan kassillista sellaisia kirjoja, joiden kaksoiskappaleen huomasin olevan jo valmiiksi talossa. Raha, jonka näistä aarteistani sain, oli niin pieni että ei olisi kannattanut nähdä raahaamisen vaivaa. Mukana meni sellaisiakin teoksia, joita olen myöhemmin kaivannut ja joita ei kuitenkaan löytynyt hyllystä. 

Osa arvokkaistakin kirjoista on jäänyt lainaajille koskaan palautumatta takaisin. Olen joskus pohtinut ex libriksen teettämistä meille, mutta se on jäänyt mm. sen takia, että siitä pitäisi saman tien ottaa aika iso painos. Pitääkin varmaan ruveta puhumaan jo hyvissä ajoin mieluisasta synttärilahjasta...

Dostojevski ja Tolstoi ovat ylimmällä hyllyllä, sillä heitä en ole lukioaikojen jälkeen kaivannut. Joitakin lukematta jääneitäkin kirjoja on. Yhdestä mieheni varoitti, että sitä ei pidä lukea: tulee vain paha olo. Joku harva on jäänyt kesken. Mutta useimmat on luettu moneenkin kertaan.

Tänään ehkä jatkuu vielä "Ammatissa tarvittu mutta nyttemmin joutava taustamateriaali" -nimisen osaston siirtäminen mustiin jätesäkkeihin. Eli siis annan itselleni luvan päänputsauksen jatkumiselle.