Kynttilänpäivää on kristikunnassa vietetty arviolta 300-luvun puolivälistä lähtien Marian ja Jeesus-lapsen kirkossa käynnin juhlana. Silloinhan Maria - perinteisen tavan mukaan - tuli kirkotettavaksi lapsensa kanssa, jonka vanha Simeon sitten siunasi. Kynttilänpäivän päättää kristillisessä kalenterissa joulunajan ja sitä vietetään 40 päivää joulusta laskettuna.

Taustaa päivälle löytyy myös vanhasta roomalaisten pakanallisesta juhlasta. Roomassa näet vietettiin helmikuun kolmeatoista ensimmäistä päivää "onnettomuuden päivänä". Silloin - ja erityisesti toisena päivänä - kulki puhdistus- ja sovitussaattueita tulisoihtuineen pitkin katuja. Tällainen vanha juhlapäivä oli sitten aikanaan luontevaa ottaa kirkolliseksi pyhäksi ja antaa tulisoihduille ja kynttilöille uusi sisältä eli kuten Simeon ilmaisi Luukkaan evankeliumissa, ne viittasivat "valoon, joka on ilmestyvä pakanoille".

Kynttilänpäivän nimi palautuu keskiajalta peräisin olevaan tapaan vihkiä tänä sunnuntaina kaikki vuoden aikana tarvittavat kynttilät. Kynttilät liittyivät puhdistukseen: valo puhdistaa, sillä kaikki paha, synti ja pimeys pelkää valoa.

332838.jpg 

Suomalaisessa kansanperinteessä kynttilänpäivä on yksi sydäntalven merkkipäivistä. Sen mukaan seurattiin kevään etenemistä: "Kevättä kynttilästä", syystä Uolevista" ja "Kynttilä kevättä, Paavali puoli talvea". Säitä ennustettiin esimerkiksi näin: "Kun ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, kylmää kynnet kyntäjältä." Ja edelleen "ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen" ja "kaksitoista viikkoa ohran kylvöön", kuten Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kertoo.

Variksen vaaunta ja ja teeren kukerrus kynttilänpäivän aikaan olivat myös varmoja merkkejä. Varisvaakku tiesi nopeaa suojasäätä ja kevättä. Kukertava teeri heti kynttilän jälkeen merkitsi tasaista hyvää kevättä. --- Tiedä näistä nyt sitten, voiko nykyisin enää luottaa...

Ruokataloudenkin alalla kynttilänpäivällä oli merkitystä. Suuressa osassa Suomea on suurena herkkuna keitetty sorkkavelliä. Aina Pohjanmaalta ja Savosta ylöspäin on keitetty hyvä lihakeitto, joka höystettiin lehmän tai lampaan sorkilla. Nämä oli syysteurastuksen aikaan säilötty erityisesti tätä tarkoitusta varten. Sen sijaan keskisessä Suomessa on syöty erityistä kynttiläpuuroa, rasvaiseen liemeen keitettyä ohraryynipuuroa. - Sorkat eivät kuulosta oikein herkullisilta, mutta toisaalta, syödäänhän sitä meillä yhä edelleen laskiaisena keitettyjä possunsorkkiakin suurena herkkuna.

Kynttilänä myös tarkastettiin, että isäntä on huolehtinut talvitöistään eli "onko aidakset ajettu, onko seipähät selottu, onko pitkä halkopinot, onko pellavat piottu?".