Tänään on pakko vihdoin ryhtyä rupeamaan eli tyhjentämään kompostoria. Aurinko paistaa sopivasti ja kun lähipäivinä taas kuitenkin sataa, niin kai tämä urakka on aloitettava. Mies arveli siirtävänsä peräkärryn kompostin viereen ja muuten katsovansa vain päältä. Muitakin tarkkailijoita varmaan on, esimerkiksi tämä fasaanipariskunta liikuskelee pihassa. Lapset on kai saatu maailmalle ja pariskunta kupsuttelee nyt kaksistaan.

1960001.jpg

Aamulla miehen kaveri soitti ja kertoi kuulumisiaan. Taloyhtiössä juuri heidän rappunsa pääviemäri oli tukkiutunut ja edessä on viikkojen evakkomatka. Sitä itteään oli kellunut olohuoneen lattialle asti. Sukulaismies on vesilaitoksella töissä ja tietää kertoa, mitä kaikkea ihmeellistä vessasta vedetään alas. Tässä tapauksessa tukoksen aiheuttaja oli ollut varsikampa. Kas kummaa, ei luulisi että semmoinenkin voi vahingossa mennä pöntöstä läpi. Pönttöön tipahtaaminen ei ole vaikeaa. Minä ainakin onnistun pudottamaan sinne milloin silmätipat, milloin naamarasvan, milloin huulipunan. Mutta että varsikampakin...

------

Tähän teemaan täysin sopimaton jatko on Paavo Haavikon muistelu. En erityisen hyvin tunne hänen tuotantoaan, enkä ehtinyt tai välittänyt katsoa aikanaan Rautakauttakaan telkkarista. Kuitenkin yksi on jäänyt kirkkaudessaan ja heleydessään mieleen: Ratsumies-ooppera, jonka näin vuosikymmenet sitten Savonlinnan oopperajuhlilla. Libretto Paavo Haavikko, musiikki Aulis Sallinen. Ellen ihan väärin muista, näin sen ainakin kahtena kesänä. Ensin en ymmärtänyt mitään, sitten jo vähän ymmärsin ja nautin.

Tänään aion vielä tutkia, olenko heittänyt silloin hankkimani oopperan käsiohjelman ja ehkä libretonkin muuttokuormaan vai roskakuormaan silloin kuin tein muuttoa tähän taloon. Yleensä kaikkea sitä, minkä olen hävittänyt, olen ennemmin tai myöhemmin kaivannut. Tässä taas on yksi esimerkki. Kaikkea ei voi säästää, mutta monta kapinetta tai kirjaa olen myöhemmin ostanut uudestaan kalliilla rahalla.