Olen viime aikoina nukkunut huonosti. Nyt pyhien aikaan varmaan syynä oli yliväsymys. Pääsiäinen sujui mukavasti ja tietysti oli kiva kestitä lapsia ja ystäviä, mutta vähän se touhu väsytti. Ja kostautuu yöllä sekä iltanokosina, jotka varmaan vievät loputkin yöunet.

Tietoisesti ei koiraa enää muistella joka hetki, mutta tietysti sekin alitajunnassa pyörii ja kummallakin vaikuttaa yöuniin. - Tämä ihmisen alitajunta se vasta on merkillinen. Tässä eräänä iltana riideltiin miehen kanssa, sinänsä jostain tarpeettomasta asiasta, jolloin kuitenkin kumpikin korotti ääntään. Seuraavana aamuna mies kertoi, että oli koko yön polttanut unissaan tupakkaa!

Viime yönä tein varmaan ennätyksen, sillä heräsin kello 4.00 siihen, kun joku tassutteli alakerrassa. Ei, koiravainaasta ei ollut kysymys, vaan talon isäntä se siellä liikuskeli. Hän varmaan kävi jääkaapilla tai juomassa ja siihen heräsin kuin tikka. Äkkiä silmälasit päähän ja katsomaan ettei vain ole varkaita tullut taloon!

Onneksi kaikki oli kunnossa, isäntäkin kiipesi jo portailla vastaan. En sitten enää saanut nukuttua, vaan pyörin hetken sängyssä kirja kourassa, tulin hetkeksi tietokoneellekin ja jopa hain eväät itselleni. Mikään ei auttanut, unesta ei ollut tietoakaan, joten lähdin alakertaan katsomaan aamun ensimmäiset uutiset ja sitten kääriydyin huopaan ja asettauduin sohvaan. Siinä uni tulikin ja heräsin vasta kun joku sinnikäs puhelinmyyjä soitti ja tyrkytti lehtitilausta. Hän oli kyllä vilpittömän pahoillaan kun tuli häirinneeksi uniani.

Mutta oli valvomisesta iloakin: näin miten ihanasti aurinko nousi ja samaan aikaan kuu laski taivaanrannan taakse. Kuu oli punainen! Joitakin skarpimpiakin kuvia olisi, mutta kun kuu joka tapauksessa on kaukana ja kun tämä on ainut, jossa sen väri näyttää oikealta, niin tämän esittelen! Keltainen helminauha on tievaloja, mutta en käsitä, mistä tuo vihreä väri tulee. Sillä kohdalla ei pitäisi olla mitään, mutta niin vain on.

1406945.jpg

En muistakaan milloin viimeksi olen herännyt yhdessä auringon kanssa - nyt kun ei ole pakko. Noille oksille ja risuille en voi mitään... Erityisen ihana oli se hetki, jolloin taivaan rannan yläpuolella juuri ja juuri näkyi häikäisevä pallo. Tuli tunne auringosta, joka tanssi pääsiäisaamuna.

1407030.jpg

Aamuisella kompostireissulla tarkastelin pihan elämää. Ketään ei tosin näkynyt, mutta jälkiä oli sitäkin enemmän lumessa. Luultavasti naapurin koira, talon alla asuva kulkukissa, fasaani, varis sekä tietysti oravia ja jäniksiä on viime päivinä asioinut pihassa. Ja lumikko, jonka jäljet ovat taas muutamaan kertaan erottuneet erityisen hyvin lumessa. Pari päivää tai varmaankin yötä sitten se oli juossut kovaa vauhtia talon alta tontin rajalla olevan kuusen alle ja sieltä edelleen ehkä metsästysretkelle.

Naapurin isäntä jätti syystä tai toisesta puimisen kovin myöhään viime syksynä ja niinpä pellossa on niin paljon evästä, että varmaan kaikki kulmakunnan varikset, naakat ja muutama harakkakin on asettunut meidän nurkille. Ne liikkuvat laivueittain; yhtenäkin päivänä laskin meidän koivusta ainakin 50 lintua. Puusta ne siirtyivät pellolle syömään ja sitten taas matkoihinsa. Hälytysjärjestelmä on erinomainen, sillä puun latvassa on aina vähintään yksi lintu vartiossa.

Lintujen tiedotustoiminta on aktiivista. Kun vien auringonkukansiemeniä lintulaudalle, niin jo kuuluu viserrystä lähistöltä ja tieto kulkee eli pian laudalla on muutama tintti tai viherpeippo. Samoin orava seuraa ruokintaa tarkkaan. En yleensä ehdi edes lähteä sisälle kun se jo on puolivälissä pihaa tulossa paikalle.