Tänäänkin on edes sen verran kirjoitettava, että jälki jää, oli asiaa tai ei. Jostain täältä blogeista jo luin, että perjantain päälle osuu kolmastoista päivä seuraavan kerran vasta ensi keväänä. Mehän emme ole taikauskoisia, emmehän, mutta silti yksi ja toinen on huomannut, että kas, perjantai ja kolmastoista päivä. Ja huomenna lauantai, neljästoista päivä.

Sinänsä erilainen taikausko taitaa kyllä tässä maassa rehottaa kuin rikkaruohot kasvimaalla. Noidat ilmoittelevat lehdissä palveluksistaan ja tunnenpa yhdenkin koulutetun järki-ihmisen, joka käy säännöllisesti ennustajalta kysymässä neuvoa. Onko se sitä, että arvotyhjiötä ei kerta kaikkiaan ole eikä voi olla?  Kun yhdet arvot heitetään roskakoppaan, tulevat toiset väistämättä tilalle.

Olen ottanut tämän aamupäiväkirjoittamisen tavaksi. Samalla kun kuitenkin käyn tietokoneella katsomassa päivän uutiset ja sähköpostit, on mukava tehdä myös blogikierros ja naputtaa muutama sananen itsekin. Tämä voi olla nettiriippuvuutta tai sitten totuttu tapa, jota esimerkiksi mieheni ei mitenkään voi käsittää. Mies, jonka oma ura alkoi tietokonealalla, ei sormenpäälläkään halua koskea tietokoneisiin. Kännykkä kuulemma on teknisin laite tällä hetkellä ja siinäkin riittää, kun osaa vastata puhelimeen ja naputtaa itse numerot.

Yksi tuttu kertoi oman tuttavansa ihmetelleen, miten joku, siis tämä nimenomainen ihminen, voi tuhrata aikaa sähköposteihin. Tämä oli osuvasti kysynyt kaveriltaan, että eikö hän itse sitten käy päivittäin postilaatikolla. Meille, jotka työelämässä olemme tottuneet päivittäiseen ja usein runsaaseenkin sähköpostin käyttöön, tämä on myöhemminkin itsestään selvä juttu. Mutta ne, joiden työmaailmaan eivät sähköpostit ja tietokoneet ole kuuluneet, voivat olla aika pulassa. Esimerkiksi nuoret päättäjät eivät varmaankaan käsitä, että eivät kaikki lähde ikäihmisten tietokonekurssille kansalaisopistoon eikä kaikilla ole edes varaa hankkia konetta itselleen. Tai sitten, kuten tuntemani nuori työstä vieraantunut naisihminen on tehnyt: yhteiskunta osti koneen, mutta siellä se makaa ulkoeteisen komerossa käyttämättömänä. Hän ei luultavasti kerta kaikkiaan osaa. Meidän isäntä oppisi, mutta hän ei halua. Sitä paitsi, hänellä on muija, joka osaa maksaa laskut netissä ja tarkistaa tarvittavat tiedot.

Vähän sentään muutakin kuin pauhaamista:

732775.jpg

Tämä kuva on otettu myöhään eilen illalla, kun aurinko oli laskemassa. Eihän kamera sitä suostunut toistamaan, mutta otinpa kuvan muistoksi kauniista, rauhallisesta myöhäisillan hetkestä. Takana oli mukava päivä lapsenlapsen kanssa. Poikakin taisi nauttia, sillä aamulla oli sähköpostissa odottamassa äitinsä lähettämä kaunis kiitos päivästä.

Mukavaa viikonloppua ja mukavia lomareissuja nyt lomansa aloittaville!