Tänään ajattelin pitää puutarhapäivän ja värvätä miehen lähtemään multa&tarvikeostoksille. Suunnitelmat muuttuivat, mutta silti aion lähteä ainakin vähäksi aikaa vielä tänään puutarhahommiinkin.

1242310128_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isä on joutunut taas sairaalaan. Diagnoosi: ruusu. Kun velimies aamulla soitti, lupasin, että lähdemme tietysti katsomaan. Sitä ennen teimme pikapikaa miehen veroilmoituksen, joka piti jättää tänään. 

Palvelu verotoimistolla oli upeaa. Jo kadulla, sen kummallakin puolella oli isot kyltit ja laatikot. Reipas nuorimies otti kirjekuoren vastaan auton ikkunasta ja tarjosi vielä karkit päälle. Näin kuulemma on tehty ennenkin, mutta en ole sattunut kyytiin. Eihän työttömän/eläkeläisen ole tarvinnut tehdä korjauksia veroilmoitukseensa. Netissäkin olisi ilmeisesti voinut tehdä korjaukset, mutta nyt ei ollut aikaa ruveta sitä tutkimaan.

Isä oli parhaillaan nukkumassa. Melkein itku pääsi, kun katselin hänen ryppyisiä, lääkkeiden mustuttamia käsiään, jotka olivat tiukasti ristissä kohti taivasta. Käsien turvotus oli jonkun verran laskenut, vaikka nesteenpoistolääkitystä kuulemma vielä lisätäänkin. Ruusu on jalassa.

Me sitten varovasti herättelimme häntä, vaikka toisaalta uni olisi tehnyt hyvää. Kun lääketippa oli eilen pantu neljän tunnin välein, olivat yöunet jääneet vähiin. Lisäksi hän murehtii kaiken aikaa, miten äiti pärjää kotona. Tämä on yksin aivan hukassa. Ottaako varmasti lääkkeensä, vaikka miten on sanonut ottaneensa? Eihän ole lähtenyt kanniskelemaan vaikka kukkapurkkeja ja kaatunut? Muistaahan syödä ja juoda?

Isä ilahtui kovasti käynnistämme ja tuntuikin olosuhteisiin nähden pirteältä. Mutta kun ikää on 87 vuotta, voi mikä tahansa uusi sairaus olla katastrofi. Pää hänellä on kirkas, mutta suurin murhe hänellä onkin tuo äiti. Joskus tällä on parempia päiviä, mutta entistä useammin niitä huonompia, jolloin pää on hatara kuin ohut reikäpitsi. Onneksi hän ei ole paha eikä epäile muita ihmisiä varkaiksi. Tämmöinenkin dementiatapaus on veljeni lähipiirissä.

Kuva esittää nupulla olevaa hevoskastanjaa. Kukat ovat komeat, kuin valkeat soihdut ja saan varmaan lähiviikkoina esiteltyä kuvia kukkivasta puusta. Joskus kukkia ei ole lainkaan alaoksilla, jolloin koko kukinta-aika voi mennä ohi lähes huomaamatta. Tämä puu, kuten kaikki muutkaan eivät jaksa kukkia aina yhtä komeasti. Nyt on kukintavuoden vuoro. Puumme on ainakin talon korkuinen.

Ehkä lähden nyt vähäksi aikaa kaivelemaan vuohenputken juuria kukkapenkistä tai tyhjentämään kasvihuoneen laatikoita. Puutarhanhoitoa sanotaan hyväksi terapiaksi ja sitä se todella on. Ottaa vaan selkään, lonkkiin ja polviin, mutta muuten tekee hyvää.