1237415830_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Helsingin suomalainen tyttökoulu on perustettu vuonna 1869. Se tunnettiin myöhemmin Tyttönorssina ja nykyisin Helsingin yliopiston Viikin normaalikouluna. Koulu on siis perustettu 140 vuotta sitten. Osuin löytämään oheisen vuonna 1919 painetun juhlajulkaisun, josta poimin muutamia katkelmia. Koulu aloitti yksityisenä oppilaitoksena ja oli maan ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu. Koulun kantavina voimina olivat lehtori B.F. Godenhjelm ja hänen Ida-rouvansa, joka varsinaisesti lausui ääneen koulun syntysanat. Koulu sai perustamisluvan 1.4.1869 ja ensimmäinen luokka aloitti toimintansa 1.9. samana vuonna. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Minna Lindroos.

Koulun perustamisajoista kerrotaan seuraavaa, siis v. 1919:

"Suomen tyttökouluilla ei ole pitkää historiaa takanaan, sillä se ei ulotu paljon sataa vuotta kauemmaksi. Ja kummallista on, että ensimmäiset syntyivät siinä osassa maata, joka oli yhdistetty Venäjään, eli n.s. Vanhassa Suomessa, jossa olot muuten olivat huonommalla kannalla kuin Ruotsin Suomessa. Mutta se läheinen yhteys, johon tämä osa maata joutui Itämeren maakuntien kautta Saksaan, vaikutti sen, että koululaitos siellä yleensä muodostettiin uusimpien kasvatusopillisten aatteiden mukaan. V. 1788 siellä pantiin tyttöjen kouluopetuskin alulle siten, että Viipurin korkeamman poikakoulun yhteyteen perustettin itsenäin "Töchterschule". Seuraavina vuosina perustettiin vielä I-luokkaisia tyttökouluja Viipuriin, Haminaan, Käkisalmeen ja Savonlinnaan, joten Vanhassa Suomessa oli silloin kun se v. 1811 liitettiin muuhun Suomeen 5 koulua tyttöjä varten. Kaikissa oli saksa opetuskielenä."

"Maan muissa osissa ei ollut ainoatakaan naisoppilaitosta ennen vuotta 1835, jolloin Pestalozzin kasvatusopin aatteiden ihailija Odert Henrik Gripenberg perusti Helsinkiin tyttökoulun, joka sai osakseen suurta kannatusta, sillä siinä oli paljon oppilaita. Naisten kasvatus oli kuitenkin pääasiallisesti yhä edelleen kodin asiana; sittemmin sitä voitiin täydentää n.s. pensionaateissa, joihin kuitenkin vain varakkaat saattoivat tyttäriään lähettää. Vieraiden kielten, etupäässä ranskan, oppiminen oli niissä tärkeintä. "

"Kun sitten v. 1843 ilmestyi uusi kouluasetus, muistettiin siinä myöskin tyttöjen opetusta. Mutta tätä koskevat säädökset tuntuvat oudoilta meidän korvissamme. Se ei tosin herätä kummastusta, että ruotsi oli oleva opetuskielenä, sillä eohän poikakoujakaan vielä ollut suomenkielisiä, vaan merkillisempää on se, että "frouvasväen koulujen" tuli olla vain sivistyneimpäin (eli herraisten) vanhempien tyttäriä varten, jotka siellä ovat niihin taitoin ja käsitöihin harjotiettavat, mitkä kunnollisen frouvasväen ylöskasvatukseen kuuluvat."

"Helsinkiin ja Turkuun perustettiin tämän asetuksen mukaan kumpaankin 2-luokkaiset tyttökoulut, jotka myöehmmin laajennettiin  useampiluokkaisiksi, ja niiden lisäksi perustettiin seuraavalla vuosikymmenellä valtion tyttökouluja Kuopioon, Vaasaan ja Ouluun. Viimemainitutkin olivat kaikki ruotsinkielisiä. ----  Alkoi sitten 1860-luvulla kansallinen nousuaika; suomalaisuus esiintyi yhä voimakkaampana, eivätkä sen vaatimukset saattaneet olla ulottumatta koulunkin alalle. ---- Yksityisten taholta täytyi ruveta asiaa ajamaan, jos mieli saada jotakin aikaan. V. 1864 saatiin Jyväskylässä alulle tyttökoulu, joka kyllä oli suomalainen, mutta koska siinä opetettiin muutamia aineita ruotsiksi, sai se puoliksi ruotsalaisen leiman. Ensimmäinen varsinainen suomenkielinen tyttökoulu Suomessa oli Helsinkiin v. 1869 perustettu, joka nykyjään kulkee Helsingin Suomalaisen tyttökoulun nimellä."

Toiminnan alku

"Kun perustamislupa oli saatu, asettivat perustajat 20 p. toukok. 1869 pitämässään kokouksessa koulun hoitoa ja taloudellista puolta valvomaan johtokunnan, johon valittiin professori Z.J. Cleve, lähetyskoulun opettaja C.G. Tötterman sekä lehtori B.F. Godenhjelm ja hänen rouvansa Ida Godenhjelm, varajäseneksi tuli prof. Y.S. Forsman."

"Kesän aikana nähtävästi hankittiin kouluun ensimmäinen opettaja, joksi valittiin neiti Minna Lindroos. Hän oli kyllä käynyt ruotsalaista tyttökoulua, mutta ollut hospitanttina Jyväskylän seminaarissa sekä sittemmin toiminut kansakoulunopetttajana Lappeenrannassa, joten hän oli joutunut perehtymään suomenkieliseen opetukseen. Kouluhuoneustoksi vuokrattiin Itäisen Henrikinkadun 3.sta kaksi huonetta sen pihanpuoleisesta rakennuksesta, josta vuokraa maksettiin 300 markkaa."

Ensimmäisenä toimintavuotenaan koulun tulot olivat 2 564 markkaa, joista "termiinamaksut" eli lukukausimaksujen osuus oli 870 markkaa. Loppu muodostui helsinkiläisen liikemis J.D. Stenbergin anteliaista rahalahjoista ja jo ennen koulun perustamista lahjoittamansa rahaston korkotuotoista. Tämä tunnettu kauppias, Stenberg ja pojat -nimisen liikkeen johtaja oli jo viisi vuotta ennen koulun perustamista antanut Suomakaisen kirjallisuuden seuran haltuun kaksi hypoteekkiyhtiön velkaseteliä, joiden arvo oli 10 000 markkaa. Hän lausui lahjakirjassa olevansa vakuuttunut suomalaisen tyttökoulun tarpeellisuudesta sekä siinä vakaassa uskossa, että toive ennemmin tai myöhemmin myös toteutuu. Stenberg tuli koulua myöhemminkin erillisillä lahjoituksilla.

Koulua todella pyöritettiin pienellä rahalla, sillä säästöönkin jäi ensimmäisenä vuonna lähes 450 markkaa. Johtajattaren palkka oli 1000 markkaa, hyyry kahdesta huoneesta 300,- ja koulutarpeita, kuten pulpetteja, karttoja ym. hankittiin 614 markalla kolmella pennillä. Valo, puut ja passaus maksoivat 97,75 mk, ilmoitukset sanomalehdissä 60,47 mk ja muihin kuluihin meni 43,10 mk. Koulunpito olikin sekä opettajille että Godenhjelmin pariskunnalle sydämen asia.

Oma koulurakennus

Koulu laajeni nopeasti luokka luokalta. Toiminta tuli yhä hankalammaksi vuokratiloissa, jotka oli suunniteltu muuhun kuin koulukäyttöön. Koulu oli joutunut muuttamaankin useita kertoja, kun vuokraisäntä tarvitsi huoneiston muuhun käyttöön. Oman koulurakennuksen rakennuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Keväällä 1883 koulun perustajat ja johtokunta ostivat Yrjönkadun ja Bulevarsin kulmatalon, jonka kauppahinta oli 80 000 mk. Rakennuskassaa oli kartutettu mm. oppilaiden pitämien arpajaisten avulla, mutta silti rahaa oli koossa vain 10 057 mk. Senaatilta anottiin ja lopulta saatiinkin 300 000 markan laina, joka oli aiheuttanut vilkasta polemiikkia mm. pääkaupungin ruotsinkielisessä lehdistössä. Uusi koulurakennus alkoi nopeasti nousta ja harjakaisia vietettin saman syksyn marraskuussa. Seuraava lukuvuosi aloitettiin jo uudessa koulurakennuksessa.

"Uudessa rakennuksessa koulu alkoi, kuten sanottu, toimintansa syysk. 1 p. 1884, ja lauantaina syysk. 27 p. vietettiin kaunis vihkimisjuhla. K:lo 12 päivällä kokoontui noin 400 henkeä juhlasaliin, jonka puoliympyränmuotoinen puoli oli kasveilla somasti koristettu. "Jumala ompi linnamme" kaikui juhlan aluksi. Sitten johtajatar O. Stenbäck piti hartaan rukouksen, jonka jälkeen lehtori B. F. Godenhjelm astui puhujapaikalle, tuoden aluksi esille iloin ja tyytyväisyyden saavutetusta menestyksestä. "Syksy on tullut", hän aloitti, "mutta armaassa Suomenmaassamme on kevät; kaikilla aloilla näemme uutta elämää, heränneen kansallishengen tuottamaa."

Johtajattaret ja opettajia

"Koulun ensimmäinen johtajatar oli toimessaan v:een 1876, jolloin hän mentyään naimisiin professori Julius Krohnin kanssa, erosi siitä. Hänen sijalleen tuli neiti Ottilia Stenbäck, joka jo tuntiopettajana oli edellisenä lukuvuonna koulussa toiminut."

"Helsingin Suomalaisen tyttökoulun yhteydessä on, kuten sanottu, v:sta 1881 alkaen ollut jatko-opisto, joka on vaikuttanut, että sen merkitys on muita tyttökouluja tärkeämpi. Se on mallikoulu, jossa opettajattariksi aikovien nuorien neitojen tulee saada ohjeita, johdatusta ja harjaantumista vastaisen toimintansa varalle."

Suomalaiset yksityiskoulut olivat taloudellisesti erittäin tiukoilla, sillä ne olivat ruotsinkielisiin verrattuna huomattavasti heikomman valtionavun piirissä. Yrjö-Koskisesta tuli v. 1885 Senaatin kirkollistoimikunnan päällikkö ja saman vuoden marraskuussa annetulla asetuksella maan tyttökoulut järjestettiin uudelleen siten, että valtion ylläpitäminä olisi kuusi ruotsinkielistä ja viisi suomenkielisiä koulua. Suomalaisesta tyttökoulustakin tuli valtionkoulu vuoden 1886 alusta lähtien.

Koulun  järjestyksessä toinen johtajatar oli Ottilia Stenbäck. Hän johti koulua peräti 43 vuotta eli vuodesta 1876 vuoteen 1919, jolloin täytti 70 vuotta. Hän oli aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa, mm. Nuorten Naisten Kristillisessä Yhdistyksessä. Alavutelaisen pappilan tyttärenä ja sekä isän että äidin suvun kautta läheisesti herännäisliikkeen kanssa tekemisissä olleena hänen harrastuksensa kohdistuivat erityisesti uskonnolliseen herätystyöhön sosiaalisen avunantotoimen yhteydessä, kuten historiikki mainitsee.

Opettakunnassa oli ensimmäisten viiden vuosikymmenen aikana useita muillakin elämänaloilla tunnettuja vaikuttajia. Ainakin Hilda Käkikoski, Tilma Hainari, Thekla Hultin ovat tuttuja nimiä naisliikkeen piiristä. Käkikoski ja Hultin olivat myös kansanedustajia.

 

Hilda Homén

kirjoittanut Toini Swan, katkelma

Ken tuossa niin kerkeänä pitkin koulun korridoria rientää? Kenen on tuo hilpeä ja ystävällinen prillien takaa tuikkiva katse? Kenen tuo runsas, ehtymätön puhetulva, joka vuolaana virtana kuin sateen jälkeen kohiseva puro leppeiltä huulilta kumpuaa? Kenen tuo helmeilevä, herttainen nauru? Kaikkihan me hänet tunnemme ja hymyhuulin tervehdimme vanhaa, rakasta Hommaamme.

Hommalla, jos kellään, on vanhat traditsionit tyttökoululaisten kouluelämässä. Vóisiko ehkä kukaan meistä entisistä oppilaista kuvitella mielessään kouluelämää, missä ei ole ollut mitään Hommaa. Hän on niin erottamattomasti liittynyt koulumuistelmiimme, varsinkin niihin, jossa rattoisuudella ja hyvätuulisuudella on voittava osansa, että voimme tuskin astua askeltakaan näiden muistelmien maailmassa kohtaamatta siellä Homma suopeat kasvot. Jo pikku tyttönä kouluun tullessamme oli meillä monella elävä kuva hänestä. Sillä kuka ei olisi kuullut kotonaan, ennenkuin vielä koulun ovia oli avattu, vanhempain siskojen ja toverien kertovan mitä Homma oli tehnyt, mitä sanonut, mitä opettanut. Niinpä olikin hän mielestämme jo vanha, rakas tuttu, kun hän ensi kerran astui luokalle meitä opettamaan.

Homma opetti meille historiaa, ja Jumala tietää, että kuivaa ei hänen historianopetuksensa ollut, ei hengetöntä faktojen teroittamista lasten aivoihin. Ihmiskunnan suuret tapahtumat esitettiin vauhdikkaasti, hänen oman vilkkaan personallisuutensa värittäminä. Näen hänet vieläkin luokan edessä seisomassa (Homma ei koskaan istunut) karttakeppiä kädessään heilutellen, ja selittelevän meille muinaisen Kreikan vaiheita. Silloin kasvoi Homma silmissämme. Säteilevin silmin, värähtävin äänin koetti hän meissä herättää vastakaikua palavasta rakkaudestaan, ainaisesta ihailustaan ihanaan hellenismiin ja sen suurmiehiin.

Neiti Hilda Homén opetti koulussa useita aineita, etup. historiaa ja maantietoa vuosina 1872 - 1905.