Vuosisata käsityönopetusta 1881 – 1981

 

1241449875_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sain käsiini Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuslinjan vuonna 1980 julkaiseman historiikin, jossa kerrotaan käsityönopetuksen alkuvuosikymmneistä seuraavaa:

 

”Vuoden 1866 kansakouluasetuksen mukainen opetusohjelma on monipuolinen. Se perustuu pääpiirteissään Uno Cygnaeuksen ehdotukseen. Siinä on myäs käsityölle vankka sija pestalozzilaisen ajatustavan mukaisesti.  Kun lapsi joutuu aidoissa käytännön tilanteissa yhdistämään älyllisen ja käytännöllisen toiminnan ja tekemään omatoimisia ratkaisuja, hän asteittain perehtyy siihen maailmaan, jossa joutuu elämään.

 

Kaikissa valtion tyttökouluissa käsityö on ollut pakollisena vuodesta 1843 lähtien. Tuntimäärä on suurimmillaan jopa 22 tuntia viikossa. Seminaareissa käsityöllä oli huomattava asema aina ensimmäisen seminaarin perustamisesta lähtien vuodesta 1863.

 

Käsityönopetusta antavan koulun järjestäminen tuli ajankohtaiseksi vasta kun käsityötaidon arvostus alkoi kohota kansainvälisten maailmannäyttelyiden ansiosta."

 

Uusia kouluja ja yhdistyksiä perustetaan

 

Suomalaiset uudistajat saivat lähimmät esikuvansa Ruotsista käynnistäessään taidekasvatusta. Veistokoulu, myöhemmän Taideteollisuuskeskuskoulun ja Taideteollisen korkeakoulun edeltäjä, perustettiin 1871. Svenska handarbetets vänner perustettiin Ruotsissa 1874. Samana vuonna yhdistyksen perustaja kirjoitti Suomeen Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun johtajattarelle Elisabeth Blomqvistille ja kehotti tätä perustamaan samanlaisen yhdistyksen, jonka tarkoituksena olisi ”ohjata naiskäsitöiden kehitystä taiteellisempaan ja kansallisempaan suuntaan”.

Elisabeth Blomqvist ei kuitenkaan ole Suomen Käsityön Ystävien perustaja, kun yhdistys sai alkunsa viisi vuotta myöhemmin vuonna 1879.  Kehotus oli silti kohdannut oikean ihmisen, sillä tarmokas johtajatar Blomqvist on alkusuunnitelmista lähtien mukana hahmottelemassa Helsingin käsityökoulua.

 

Toinen voimahahmo käsityökoulun pitkällisissä alkuvaiheissa on estetiikan professori C.G. Estlander. Hänen vaikutuksensa näkyy kaikessa mikä koskee taidetta, taideteollisuutta ja käsityön opetusta.

 

Helsingin käsityökoulu etsii muotoaan

 

Kotiteollisuus sai nopeasti vahvistetuksi asemaansa yleisen myötätuulen työntäessä sitä eteenpäin. Kun käsityönopetus uhkasi jäädä liian yksipuolisen hyötyajattelun puristuksiin, ryhtyi Uno Cygnaeus puolustamaan käsityön kasvattavaa merkitystä kansakoulussa. Kotiteollisuuskomitea nimittäin ehdotti vuonna 1873, että kansakoulujen käsityönopetus otettaisiin kotiteollisuuden palvelukseen. Käsityökoulun perustamisesta ei kuitenkaan vielä silloin tullut mitään. Asiaan palattiin vuonna 1875 Taideteollisuusyhdistyksen perustavassa kokouksessa professori Estlanderin toimesta.

 

Yllättävä ehdotus

 

Käsityökoulun sijoittaminen sen aikaiseen koulutuskenttään lienee koettu ongelmalliseksi. Estlander ilmoitti vuoden 1875 kokouksessa, että häneltä on tiedusteltu käsityökoulun tarpeellisuudesta siinä tapauksessa, että käsityökoulun aineet sisältyisivät veistokoulun ohjelmaan. Ehdotus jätettiin valmisteltavaksi väliaikaiselle johtokunnalle.

 

Seuraavan vuonna väliaikainen johtokunta antoikin lausuntonsa. Toiminta sopisi johtokunnan mielestä erinomaisesti Taideteollisuusyhdistyksen ohjelmaan. Taloudellisesti tätä ratkaisua pidettiin mahdottomana, "elleivät kaupungin rouvat anna koululle kannatustaan".

 

Kypsyttelyä

 

Käsityökoulun perustamista ehdittiin jo pitää rauenneena, kun vihdoin vuonna 1879 taas kokoonnuttiin keskustelemaan erityisen yhdistyksen perustamisesta käsityökoulun ylläpitoa varten. Yritykselle omistautuneet naiset Elisabeth Blomqvist etunenässä sekä professori Estlander saivat koulua valmistelevat työt täyteen vauhtiin. Suunnittelu uskottiin kokouksen keskuudesta valitulle komitealle, johon kuuluivat Elisabeth Blomqvist puheenjohtajana, C.G. Estlander sihteerinä ja muina jäseninä senaattorinrouva Emelie Norrmén, hovineuvoksetar Elisabeth Krogius ja neiti Fanny Palmén. Komitean tehtävänä oli laatia koululle säännöt. - Tätä kokoonpanoa on pidettävä koulun ensimmäisenä johtokuntana.

 

"Tämän ja edellisen käsityökoulua käsitelleen kokouksen välillä on kulunut aikaa kolme vuotta. Mutta tavoite on ollut selvänä, sillä nyt kokouksen osanottajilla on esittää koulun tulevan johtajattaren nimi sekä tämän matkastipendianomus ulkomaille suuntautuvaa opintomatkaa varten.”

 

Tuleva johtakjatar Junia Ingman lähtikin Saksaan tutustumaan alan koulutukseen. Sillä aikaa sääntökomitea sai työnsä valmiiksi ja senaatti vahvisti yhdistyksen säännöt 11.8.1880. Yhdistyksen nimi on ”Föreningen för upprätthållande af en handarbetsskola i Helsingfors”. Sääntöjen mukaan opetus järjestetään kursseina, joista johtokunta voi vuosittain määrätä erikseen johtosäännössä. Johtajattarelta edellytetään hyvää yleissivistystä, pedagogista valmiutta sekä ruotsin ja suomenkielen taitoa.

 

Helsingin käsityökoulun ensimmäiset 33 oppilasta aloittivat opiskelunsa osallistumalla koulun avajaisiin 17.1.1881. Koulu aloitti toimintansa päiväkouluna ja ohjelmassa oli kolme kurssia: puku-, liinavaate- ja taideompelukurssi. Taideompelukurssi osoittautui suosituimmaksi ajan muodin mukaan, joskin useat oppilaat osallistuivat kaikkiin kolmeen kurssiin.

 

Vuonna 1882 alkoi piirustuksen ja laveerauksen opetus, samoin villalankatyöt. Seuraavana vuonna villakursseille tulivat pakollisiksi parsimistyöt. Koulun valveutunut johto piti tarpeellisena jouduttaa suunnitteilla olevaa opettajankoulutuksen alkamista ja varsinainen opettajakurssin ohjlema valmistuikin vuonna 1885. Sen mukaan oppilaat osallistuivat ensin yksivuotiseen obligatoriseen kurssiin, jonka aikana he valmistivat tietyt liinavaatteet ja pukuopmpelutyöt sekä hienompia käsitöitä ja villalankatöitä. Varsinainen opettajatarkurssi kesti tämän jälkeen toisen vuoden,  tietää lähteenä käyttämäni Asta Virtamaan toimittama, vuonna 1980 julkaistu historiikki kertoa . Kun koulun täytti  50 vuotta vuonna1931 julkaistiin tohtori Katri Laineen kirjoittama 50-vuotishistoriikki. Se kuvaili laajasti opettajakuntaa ja koulun alkuvuosikymmenten vaiheita. Kuvassa ensimmäisen opettajakurssin opiskelijat.