Hiljaista on, oikea pyhäaamun rauha. Ainoa ääni, muutaman harvakseltaan kulkevan auton lisäksi, on linnunpoikien virkeä säksätys pihassa. Viherpeipolla on ainakin viisi pörröpäistä poikasta ja ne lentelevät tiiviinä parvena peippoäidin perässä. Samoin tavallisen peipposen ja talitintin poikaset ovat vireässä lentokunnossa.

Jasmiini aloittelee kukkimista pihassa ja aikaisessa on sekin. Onkohan se oikeasti nimeltään jasmike? Oli mikä oli, mutta tuoksu on huumaava ja kukat ihania.

666218.jpg

Tämän toisen  kuvan otin eilen, illan jo vähän hämärtyessä, sisältä ikkunan läpi.

666222.jpg

Rodo jo lopettelee kukintaansa, mutta silti minusta tämä on merkillinen kesä: kaikki kukassa samaan aikaan.

Hiljaisuudesta ja rauhasta puheenollen: meiltä hajosi telkkari. Talossa ei yleensäkään "huudateta telkkaria", vaikka niitä toki on vieläpä kaksin kappalein. Kumpikin on äärimmäisen harvoin auki. Harkitsin jopa koko telkkarin hyllyttämistä eli jättäväni digiboksit ostamatta. Nyt kuitenkin vanha pikkutelkkari hajosi. Se, josta katson aina perjantaisin Jälkiviisaat ja jonka ääressä muutenkin herättelen itseäni päivään. Tietysti voisin siirtyä toisen telkkarin ääreen, mutta siinä on tiettyjä ongelmia, mm. se että ei ole kiva pukeutua huoneessa, jossa ei ole verhoja ja josta kuitenkin näkyy suoraan tielle...

Kai tässä on telkkari- ja digiboksikauppaan lähdettävä. Ettei näet jää viime tippaan ja että voi ostaa ensin yhden boksin ja sitten vasta toisen, jos sitä ensimmäistä oppii käyttämään. Kuvittelin vielä eilen, että nätti pieni litteä näyttö olisi melkein soma meidän takkahuoneen nurkassa. Isoa vehjettä ei telkkarihyllylle edes mahtuisi. Mutta eihän  sellaisia ole olemassakaan ja ylipäätään niin digitelkkarit kuin tauluteeveetkin maksavat vähintään tonnista kahteen, joten ei tule sellaisia laitteita tähän taloon. Kun katselin netistä ja ilmoituksista hintoja, niin ihmettelenpä suuresti, millä rahalla pienituloiset ihmiset tätä kodin elektroniikkaa oikein ostavat. Tai miten mummut ja papat näiden vekottimien kanssa pärjäävät.

Esimerkiksi meille olisi äärimmäisen kätevä ratkaisu hankkia yksi uusi laite eli pikkuruinen digitv, jolloin ei tarvitsisi leikkiä monien irtokapuloiden ja rumien johtojen kanssa ja joka näyttäisi juuri sen mitä haluan eli tekstitv:n ja muutamat telkkarikanavat tarvittavine tekstityksineen. Luin eilen Kuluttajaviraston ja digifirmojen sivuja ja niiden sekä yleisönosastokirjoitusten perusteella tulkitsen, että tämäkin taitaa olla liikaa pyydetty. Kuulemma vasta erilaiset interaktiiviset yms. käytöt tuovat esille digitaalisuuden monipuoliset edut, jolloin ei haittaa vaikka kuva ja tekstitys kulkisivat eri tahtiin tai eri kanavilla. Näin minä digiuskosta osattomaksi jäänyt mummu lukemani ymmärsin.