Omat viime päivien askareeni ovat liittyneet käsityöalaan eli Sytomyssykampanjaan. Täällä HUSsin alueella myssyjä virkataan ja kudotaan Helsigin lisäksi myös Lohjan sytostaattiyksikköön siis naisille, miehille ja lapsille, jotka ovat menettäneet hiuksensa sytostaattihoidoissa. Paljasta päälakea paleltaa!

 Kampanjaan saa ja voi osallistua kuka tahansa. Se ei siis ole minkään sisäpiiriläisten tai pikkujengin juttu. Sitä tosin en tiedä, montako osallistujaa suunnilleen on mukana, mutta paljon. Me Husin alueella taisimme olla muuta maata hitaammin käynnistyvää sakkia. Nyt kuitenkin vauhti on päällä, näin olen antanut kertoa itselleni. Tänään valmistui kolmas virallisesti minun tekemäni pipo, neljäs eli ensimmäiseni taitaa jäädä omien pääkarvojen peitteeksi.

Lisäänkin kampanjan logon tuonne alas sivulaatikkoon, sillä pipoja voi tehdä aina toukokuun loppuun asti. Maan muissa osissa kampanjat taitavat päättyä aikaisemmin, kun alkoivatkin aikaisemmin. Logoa klikkaamalla (toivottavasti) pääsee tutustumaan tarkemmin kampanjaan ja hanketta vetäviin naisiin. He ovat saaneet myös lankalahjoituksia. Kannattaa kysellä, olisiko lankaa vielä jäljellä. Sen lisäksi useat lankaliikkeet, myös nettikaupat antavat tähän tarkoitukseen ostetuista langoista alennusta. Itse ostin ensimmäiset bambu-lankani K-kaupasta, sitten sain monta kerää tätä lahjalankaa ja kun se loppuu, aion mennä vielä lankakaupoille. Tapion kauppa tuli mieleen alennusta antavista nettokaupoista, mutta se ei ole ainoa.

Meidän suvussamme ei tietääkseni kukaan ole sairastunut tai ainakaan menehtynyt syöpään. Siinä on ainakin minulle tarpeeksi paljon syytä osallistua myssyjen virkkaamiseen. Joku on aina ensimmäinen ---

Sytostaattihoidot ovat tulleet silti lähelle. Ystävän isä, toinen perheen appivaareista, mutta kaikkein lähimmäksi minua silloin, kun rakas opiskelukaverini ja ystäväni taisteli tuntematonta vihollistaan vastaan. Vihollinen voitti tai ehkä lähtö olikin päinvastoin suurta armoa, kun kivut ja vaikeat hoidot päättyivät. Hän sulki silmänsä tänä naistenpäivänä viisi vuotta siten. Voiko kauniimpaa lähtöä olla, kun sulkee silmänsä rakkaan puolison sylissä, keväisen aamuauringon paisteessa?

Hyvää ystävää ei koskaan voi olla ikävöimättä. Ystävyytemme ei tarvinnut edes tiuhaa yhteydenpitoa. Tosin, jännä kyllä, jokin telepaattinen lanka kulki välillämme, sillä ainakin usein kun soittelimme, toinen tai toinen sanoi ensimmäiseksi ajatelleensakin juuri toistaan.

Tässä ystävän sinisten silmien väriset kukkaset kaikille, erityisesti meille naisille. Onhan nyt päivä kääntynyt naistenpäivän puolelle: