Soittoniekka on harjoitellut niin ahkerasti, että sai rakon ylähuuleensa, mutta kesken ei jätä. Nytkin hän kuuluu soittavan jotain oikein haikeankaunista, ihan tuttua: Kauan katsoin..., mutta ennen kuin sain muisteltua mikä kappale se on, alkoikin kuulua Rosvo-Roope. Istun yläkerrassa juuri soittajan kohdalla, joten pysyn hyvin ajan tasalla... Siis sehän oli Akselin ja Elinan häävalssi.

Tähän kohtaan piti panna kuva tästä meidän talossa majailevasta soittopelistä, mutten löytänytkään sitä. Etsitään, lisätään myöhemmin.

1699102.jpg

Haikeiden sävelten tunnelmiin sopii pari päivää sitten kuvaamani pioni, joka on vanhaa lajiketta. Sade hakkaa nämäkin raukat maahan, vaikka miten tukisi. Onneksi ei sentään nyt ole ollut ukkosta, vaikka sääennuste sillä eilen pelotteli. Vettä on kyllä tullut moneen otteeseen, joten tuskin tästäkään pioniyksilöstä enää saisi kuvia. Nyt kai sitten kuvataan vesipisaroita ruusun tai jonkun muun kukkasen lehdillä, kuten tänään teinkin.

Odottelimme peräkärrynpyörän korjaajaa tänään paikalle, mutta hänelle tuli este ja lupasi palata asiaan huomenna. Toivottavasti silloin ei sada, sillä kärryä ei niin vaan siirretä katokseen, kun jarru on tiukasti jumissa. Saatu ohje eli pyörän hakkaaminen sitten ei tepsinytkään. Kärryä tarvitaan, sillä olisi kiva saada edes yksi lähetys risuja pois pihasta, varsinkin kun saisimme nyt vietyä ne veloituksetta. Tarjous ei välttämättä ole koko kesää voimassa.

Tein melkein saavillisen kaalisalaattiakin, jotta sitä riittäisi pyöränkorjaajalle. Onneksi kesäkaali on niin hyvää, että salaattia voi syödä monta päivää peräkkäin, minä lounaaksi ja sitten molemmat iltaruoan lisänä. Ja kyllä se muutaman päivän hyvänä säilyykin.

Saattaa se ukonilmakin muuten olla nousemassa, sillä tuulenpuuska heiluttaa pihapuuta aika tavalla. Taivaskin on mustien pilvien peitossa, vaikka vielä aurinko jostain raosta paistaa. Olin äsken jo kuulevinani jyrinääkin. Voi keljua. Tunnelmat näemmä vaihtelevat vaaleanpunaisesta myrskyyn ja mylväykseen.

Päivässä ei ole muuten mitään vikaa, ellei ilmaa oteta lukuun. Pelkäsin jo lapsena ukkosta ja nyt lähinnä sitä, että jotain vahinkoja sattuu. Ensimmäinen pelko on, että vanhan pihan joku laho puu kaatuu sähköjohdoille tai mökin päälle. Tai jos ei oma puu, niin sitten naapurin puolelta, kuten muutama vuosi sitten kaatui meidän ulkorakennuksen päälle.

Ehkä panen varmuuden vuoksi koneen kiinni ja etsin torvikuvan vaikka huomenna. Uutiset on lukaistu ja blogikierrosta jatketaan myöhemmin. Torvensoittajalla on nyt menossa Rakastan elämää. Jaa, tätä seuraavaa en tunnistakaan heti. Kerran viel, kerran viel, sehän se olikin, operettiosasto menossa. Mukavaa kun on musikantteri talossa.