Luonto kosti. Toin iltapäivällä tiskipöydälle orkidea-poloisen likoamaan. Se on vasta nyt kesällä ruvennut heräilemään horroksesta ja vaikken oletakaan sen kukkivan uudestaan meidän pimeissä huoneissa, niin ainakin se rupesi jo kasvattamaan uutta lehteä. No, en pariin viikkoon ole vilkaissutkaan koko kasvia, mutta nyt tuli mieleen kantaa se ja kaverinsa hoitoon. Uudet lehdet ovat nyt toiveajattelua, sillä mies tuli äsken tupaan ja kauhisteli, kun koko pöytä oli täynnä muurahaisia. Niinpä olikin, samoin kukkapurkki oikein kuhisi niitä kukkakeppiä myöten. Onneksi oli edes jauhemaista myrkkyä, jota muurahaiset saivat niskaansa.

Nämä ovat takuulla sukua sille yhdyskunnalle, jonka viime viikolla hävitin yläkerran ikkunalaudalta ja kukkaruukuista, sillä ikkunat ovat suunnilleen samalla kohtaa ja ainakin samalla seinällä. Vanhan talon täytteet ilmeisesti ovat näille mahdottoman otollinen paikka eivätkä veitikat aio helpolla antaa periksi. Yritin kuvatakin otuksia, mutta ne ovat niin vikkeliä, että kuvista ei tullut mitään.

---

Mies on parhaillaan puhelimessa. Jätin hänet rauhassa juttelemaan kaverinsa kanssa, jonka vaimo sai jokin aika sitten vakavan sairaskohtauksen. Olin äsken kuulevinani sivukorvalla, että kuolemantapausta ei kuitenkaan ole perheessä ollut. Pian kuulen tarkemmin, mutta sen verran vakavasta tapauksesta lienee kysymys, että ystävämme vaimosta tuskin enää on työelämään. - Näitä ikäviä uutisia tulee yleensä aina kasapäin, kun alkuun pääsevät.