Hyvää ensimmäistä adventtia! Jouluvaloja on nyt viritelty meilläkin ja ensimmäinen tonttu-ukkokin kurkistaa uuninkranssilta.

Heräsin aamulla laulamaan itsekseni Hoosiannaa, telkkarikirkosta tosin, mutta kuitenkin. Uusi kirkkovuosi alkoi valoisana: maassa oli paksu kerros lunta. Yksi kynttilä palaa ikkunassa:

1101743.jpg

Jouluseimen ajattelin myös asettaa jo esille. Minulla on pienoinen, Betlehemistä tai ehkä Jerusalemista ostettu puinen seimiasetelma, johon kuuluu asianmukaisen perheen lisäksi erikseen yksi kappale aaseja. Kovin on vaatimaton laitos, mutta rakas minulle ja tuo muistoja lähes kymmenen vuoden takaisesta matkasta. Olisin mielelläni ostanut vähän suuremman, mutta kauppamiehet osasivat mokomat hinnoitella nämä turisteille tarkoitetut tuotteet kovin kalliiksi. Jeesus-lapsi on niin pikkuinen, että katsoin parhaaksi liimata hänet kiinni seimeensä. Talossa on myös osia vanhasta italialaista alkuperää olevasta jouluasetelmasta, josta on jäljellä muutamia itämään tietäjiä. Ne ovat viehättäviä, vaikkakin ajan hammas on puraissut yhden tietäjän päästä puolet. Pitää tutkia, voisiko tietäjän päähän kääriä myssyn ja tehdä näistä kahdesta yhteisen asetelman.

Lumityösesonki oli avattava tänään. No, virallisten tietojen mukaan etelä-Suomessa lunta tuli viime yön aikana 4 cm ja sekin varmaan sulaa ensi tilassa. Nyt kuitenkin tallessa on muutama jouluinen tunnelmakuva.

1101552.jpg

Ystäväni kerran tuliaisiksi tuomat lasilinnut pääsivät kerrankin esiintymään edukseen. Ne ovat kukkakeppeinä orkideapurkissa, jonka siirsin toiseen paikkaan joulukynttelikön tieltä. Nämä ovat vanhemmassa orkideassa, joka ei koskaan ruvennut kukkimaan uudestaan. Nyt se on yllättäen tehnyt uusia ilmajuuria. Uudempi orkidea pudotti kukkansa melkein heti, mutta kukkavanaan on tullut pari paksumpaa kohtaa. Toivossa on hyvä elää, vaikkei meidän hämärässä tuvassa kyllä orkidean tarvitsekaan viihtyä.

Juhlistimme eilen pikkujoulua pienen kinkunpalan ja lanttu- ja perunalaatikon kanssa. Kinkku oli valmiiksi paistettu ja sitä riittää vielä tälle päivälle, kuten kaupan laatikoitakin. Lanttulaatikko oli erittäin hyvää, perunalaatikko ei ollut kuullutkaan imellyttämisestä. Mies ei välitä joululaatikoista, mutta kun ne ovat ikiaikaisesti kuuluneet omaan jouluuni, niin en osaa ilmankaan olla. Lanttulaatikkoa ja perunalaatikkoa varmaan ainakin teen, eikä suuria annoksia kannata ajatellakaan, vaikka syöjiä tulee talon täydeltä. Toinen tytär nurisi yhtenä jouluna, että miksei ole porkkanalaatikkoa. Kun sitten seuraavaksi jouluksi tein, niin eipäs kelvannut sillä kertaa. No, hän oli silloin vielä kovin murrosikäinen ja täytyihän isän uudelle vaimolle vähän mieltäkin näyttää.

Paistoin eilen vielä omaksi ilokseni annoksen joulutorttuja, nami-nami, ne on jo melkein syötykin. Testasimme myös yhden ennen maistamattoman glögin. Vahvaa oli ja pahan makuista sekä aiheutti päänsärkyä... Mustikkaglögi on ollut toistaiseksi eniten meidän makuumme. Jouluksi varmaan teen mehupohjaisen glögin, jota on helppo terästää tai olla terästämättä.

Isäntä kaivoi eilen adventin merkiksi myös joululaulujen nuotit esille. Jo parin viikon ajan hän on soittanut ihania "nöellejä", ilmeisesti eri säveltäjien kirjoittamia ranskalaisia joululauluja, olisikohan Noels oikea nimitys, mutta nyt esille otettiin myös tutut, Heinillä härkien kaukalon ja muut, joskus joulpukkirockilla höystettynä.

--- Kävin välillä laittamassa koiran ruoan likoamaan ja puhumassa rumia. Nimittäin samalla kun hain koiralle ruoan ulkoeteisestä, otin mukaani laatikon, jossa on trampoliinin jouset odottamassa ensi kevättä. Emme uskaltaneet jättää jousia talveksi ulkovajaan ruostumaan ja loota on sen verran painava, että vapaaehtoisia kantajia ei ole aikaisemmin löytynyt. Mutta nyt se on tehty, vaikkakaan ei ilman kommelluksia. Laatikko oli aika painava kantaa yksin ja panin koiran ruokamitan jousien päälle, kun eivät kädet muuten olisi riittäneet. Tietysti muovikippo kaatui ja jouduin purkamaan melkein kaikki varmaan puolensataa jääkylmää jousta laatikosta ennen kuin kaikki pipanat oli kaivettu esille. Ehkä sinne jotain jäikin talon hiirten jouluiloksi... Laatikko jousineen on nyt joka tapauksessa yläkerrassa ja minä lähdössä koiran kanssa katselemaan naapureiden jouluvaloja.