Tänään, ei kun siis eilen oli kuulemma tämän vuoden lämpimin päivä. Vaikka räntää luvattiin jatkoksi, mutta kyllä kevät nyt tulee ihan oikeasti. Tietysti edessä on vielä pääsiäisen ja vapun lumisateet, kuten vanhoihin kevätperinteisiin kuuluu, mutta silti tuntuu mukavalta. Jos viikonvaihteessa on lämmintä, niin varmaan nähdään lintujen muuttoa.

Mustarastas liverteli tänään ensimmäistä kertaa meidän pihassa. Se on talvehtinut rusinoideni ääressä ja olisi voinut aloittaa laulunsa jo kuukausi, pari sitten, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Yleensäkin pihassamme on vain harvoja lintulajeja etenkin sen jälkeen kun naapurusto alkoi harventaa (lue: hakata paljaaksi) metsiään tikan ja palokärjen kolopuita myöden. Käpytikan lisäksi tämän vuoden havaintoja ovat tietysti vakiovieraat tali- ja sinitiainen sekä viherpeippo ja mustarastas, lisäksi varpunen, punarinta, kiurun liverrystä ja yksi keltasirkku. Varis ja harakka partioivat jatkuvasti, usein myös naakka.  Voi olla muitakin, mutta en ole nähnyt enkä ehkä tuntisikaan. Mies tuntee linnut laulusta, mutta minä en.

Joutseniä ei enää tänään lentänyt yli, mutta sepelkyyhkyn ja lokkien äänet kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä. En saanut kumpiakaan silmiini, vaikka miten yritin tarkkailla. Myös fasaaniherra kuului  - siitä äänestä ei todellakaan voi erehtyä. Myös leveäperäinen fasaanirouva pörhisteli oikein komeasti pihan laidassa, ilmeisesti ukkonsa edessä. Sain siitä kivan kuvankin, mutten muistanut siirtää sitä vielä koneelle.

Aloitin tänään verensokerimittaukset. Oli helpottavaa kuulla, että minua ei kuitenkaan lueta vielä diabeetikoksi.