Päivällä ahersin uutterasti nukketalon tuvanuunin teossa. Jos joku haluaa vilkaista, niin vielä vaiheessa oleva muuri on nähtävillä tietysti täällä. Päivä kuluikin tosi nopeasti. Olin ylpeä itsestäni ja hyppysistäni, kun sain aikaiseksi aika lailla sitä, mitä olin päässäni ja paperillekin jo piirtänyt. Mallina on meidän oma piisi vähän mukailtuna, joka tapauksessa pitäjän ikivanhaa uunimallistoa.

Uunissani on valmiina muutama tulipesä ja jopa kynttiläkolo, josta olin erityisen iloinen. Ylpeäkin olin - aina siihen asti kun olin ottanut viime mainitusta kuvan ja siirtänyt sen koneelle. Ei se ihan niin briljantti ollutkaan, mutta kun kokki korjaa kermavaahdolla, niin nukkokotitäti varmaan teipillä ja maalilla? Leivinuunin ja hellan luukut ovat huomispäivän työlistalla.

Illan äreys ei johdu päivän askarteluista, vaan saamastani karhulaskusta eli maksukehotuksesta, joka harmittaa minua ihan suunnattomasti. Karhu voi olla tietysti aiheetonkin, tai sitten ei. Jos olisin itse muninut, nielisin häpeäni ja maksaisin laskun kiireimmän kaupalla. Mutta ei, kyse oli tuotteista, jotka tein ja tilasin ystävälle omissa nimissäni hänen pyynnöstään. Tarkoitus tietenkin oli, että hän maksaa laskun. Itse asiassa laskut. Jo ensimmäisen loppusumma on aika iso ja arvatenkin toinen karhu seuraa parin päivän päästä. Kyseessä ei pitäisi olla maksukyvytön ihminen. 

Sanomattakin on selvä, että tietenkään en laskuttanut omasta, useamman päivän työstäni euroakaan. Toivottavasti asia selviää, enkä joudu vielä maksumieheksikin. Täytyy ruveta heti aamulla selvittämään laskua, sillä sotkuhan voi olla siellä laskun lähettäjäpäässäkin. Noloa joka tapauksessa. Itse en ole nolostunut vaan äkäinen, mutta tämän toisen osapuolen sietääkin hävetä. Kaikkein vaikein tilanne on miehelläni, joka on ollut myös tässä vähän välikätenä.

Olen viime päivinä tehnyt kaikenlaisia nettiostoksia, joten ylimääräisille menoille, kiitos ei. Kun ennen uutta vuotta valittelin, ettei mistään löydy sitä haluamaani Nalle Color -lankaa, niin löytyipäs! Ihan minulle tuntemattomasta nettikaupasta löytyi juuri tarvittava määrä lankaa, jonka pitäisi olla metsästämääni väriä. Odottelen nyt etukäteen maksettua lähetystä. Toivottavasti sille ei käy kalpaten, vaan pääsen neulomaan nuttuani. Malli on vielä hakusessa, mutta kun etsin jostain väljän, ihan perusvillatakin mallin niin eiköhän se siitä lähde. Kädetkin kaipaavatkin jo kutomista.