Tähän päivään on mahtunut paljon ohjelmaa. Kun huomasin aamulla yhdeksän aikaan lämpömittarin näyttävän vain plus puoltatoista astetta, mutta auton ikkunan olevan jäässä, säikähdin että nyt pitää saviruukut kiireesti tyhjentää, etteivät pääse halkeamaan kylmässä. Mies on näitä isoja ruukkuja varjellut kuin silmäteräänsä, mutta nyt kävi hassusti toiselle isolle purkille. Se kopsahti johonkin, ehkä toisen purkin syrjään niin, että iso pala lohkesi. Onneksi se en ollut minä, heh-heh.

Purkit siis pääsivät ajelulle. Kaivoimme mm. kauniisti vielä ruukussa kukkivan jalon clematiksen vanhaan kaivonrenkaaseen. Sinne meni myös oreganoa ynnä muuta kesäkasvia kuunliljojen naapuriksi. Kasvihuoneelta ajelutin kottikärryillä porraspäähän pari rosmariinipurkkia ja salvian - kädet tuoksuvat vieläkin huumaavan rosmariiniselle. Se paprika, joka on vasta aloittanut kukintansa, saa nyt näyttää sisällä, onko siitä johonkin. Niin ja suurin osa tomaatinraakileista pääsi myös sisälle samalla kyydillä. Auringonkukat ovat kasvimaalla vasta nupulla...

Myös ihmiset ajelivat. Mies oli kertonut jo aikaisemmin yhdestä tutusta tontista, jolle on kohoamassa uusi talo. Sen ohi piti tietysti ajaa kauppareissulla ja samalla tuli tehtyä pieni maakuntakierros. Tontilla on jo ennestään upouusi puinen valmistalo. Viereen, siis samalle pikkutontille ihan toisen talon kylkeen näyttää nyt nousevan oikea kivilinna. Merkillistä. Puutakaan ei saa tontiltaan kaataa ilman lupaa kaava-alueella ja sitten näitä palatseja kuitenkin tungetaan miten sattuu.

Jouduimme maantiellä todella läheltä piti -tilanteeseen, josta mies sanoi, että hän jo valmistautui hyppäämään autosta. Onneksi mitään ei sattunut. Ihmettelin jo hetkeä ennen liikennevaloja tien laidassa kovaa viilettävää pyöräilijää. Kun valot vaihtuivat meille, edessämme oleva iso kuljetusliikkeen auto lähti kääntymään oikealle ihan kuten valot näyttivätkin. Mitä teki fillaristi? Ei ryhmittynyt peräämme tai noussut pyörän selästä odottamaan vihreää ukkoa itselleen, vaan ajoi suoraan ison auton eteen ja jatkoi matkaansa niin kuin ei mitään. Sitä en huomannut katsoa, saiko tältä kääntyvien kaistalta ajaa myös suoraan vai ei, mutta yhtä kaikki. Hengenlähtö oli todella lähempänä kuin fillaristi tajusikaan. Onneksi ammattiautoilija oli tilanteen tasalla ja sai ihan viime tipassa jarrutettua.

Kotimatkalla kuvasin auton ikkunasta maisemia. Harmi ettei kamera ollut silloin kädessä, kun tuo äskeinen episodi sattui. Mutta sateenkaaren sain kuvattua, vaikkei tänään olekaan satanut. --- Jaaha kuvaa ei nyt saa siirrettyä. Palaan asiaan jahka vuodatus toimii.

Eli nyt

1951235.jpg

1951233.jpg

1951232.jpg

Orava pääsi kuvaan komean häntänsä ansiosta.