Tähän kuluneeseen viikonloppuun kasaantui taas kaikenlaista. Mistä oikein alkaisinkaan?

Noh, aamulla koneen avattuani piipahdin ensimmäiseksi marttojen keskustelupalstalle ja kas, siellä joku jo otti kantaa näihin blogien "kiiltokuviin" eli kukkasiin, joilla kiittelemme lapsellisesti toinen toistamme. Sanon kysymättäkin mielipiteeni: jo on tavallisen tosikko ihminen. Itse olen äärettömän iloinen siitä, kun huomaan että joku käy lukemassa blogiani, vielä iloisempi, kun huomaan että hän tulee toisenkin kerran ja oikein erityisen onnellinen, kun ja jos hän kommentoi, puhumattakaan siitä että lähettää vielä ihan mulle, tuntemattomalle ihmiselle kiitoskukkaset. Se on näitä elämän pieniä iloja, joista on lupa nauttia kaiken kurjuuden, sairauden, köyhyyden, työttömyyden, liikojen työpaineiden ja jopa onnen hetkienkin välissä. Mitä tästä on pääteltävissä? Lapsellisia ollaan, mutta ketä haittaa?! Ugh, olen puhunut.

Yöllä valvoin ja jouduin taas tulemaan tietokoneelle unta hakemaan. Se yleensä onnistuukin, mutta ei kannata ihmetellä, jos laskettelen kaikenlaista luikuria yöllä kello 2.35. Nyt valvomiseen oli erityinen syy ja lopulta nukahdin omaan iltarukoukseeni, joka sekään ei joka ilta tule mieleeni. Nyt tuli. Sitten nukuinkin tosi makeasti ja pitkään aamulla.

Murehdin yöllä ja heti herättyänikin sitä, onko mies saanut ollenkaan nukuttua. Meillähän on rakkaan puolisoni kanssa ylellisesti omat sänkykamarit, joten voimme ravata kaikessa rauhassa yöllä vaikka asioillamme toista häiritsemättä. Näihin erillisiin huoneisiin ei ole syynä välirikko tai vastaava, vaan yksinkertaisesti oman unirauhan kaipuu kun kerran tilaa on. Sitä paitsi kummallakin on vain 105 cm leveä sänky eikä huoneiseen leveämpää mahtuisikaan, joten aamulla on joka paikka puuduksissa, jos herää ukkonsa vierestä. Ei silti, seurustelun alkuaikoina mahduimme tosi kapoiseen sänkyyn, mutta eihän nyt vanha aviopari semmoiseen enää suostu... Meitä kyllä nauratti, kun pikkuinen sinkkutytär aikanaan halusi itselleen 160 cm leveän sängyn.

Niin siis, minä murehdin. Tämä sama tytär oli käymässä ja kertoi kuulumisia. Hän on jo jonkin aikaa ollut kahden vaiheilla sen suhteen, pyrkiäkö opiskelemaan vai jatkaako töissä. Asia on nyt ratkennut. Työnantajalta oli tullut haukkua tuutin täydeltä. Siinä oli tullut luonneanalyysien sun muiden lisäksi arviota vielä vanhempienkin kasvattajantaidoista. Nyt on sitten edessä asunnon etsiminen, työpaikan etsiminen ja ammattikorkeakouluun pyrkiminen. Tytär täyttää pian 24 vuotta, joten vanhempien haukku oli enemmän kuin sopimatonta ja onhan joskin rajansa silläkin miten työntekijää puhutellaan. Nyt ilmeisesti kaikki säädyllisyyden rajat olivat ylittyneet, mutta likan tuntien: tuskin hänkään jäi sanattomaksi.

Iltatähtihän tämä on ja monessa suhteessa ollut etuoikeutettu lapsi. Monessa asiassa olen jopa samaa mieltä tämän haukkujan kanssa, mutta tiedän myös mitalin toisen puolen. Jos jo yksinhuoltajaäidin osa on vaikea niin mitä se voi olla yksinhuoltajaisällä ja etenkin kun mennään taaksepäin 10-15 vuotta. Mieheni takuulla teki parhaansa yksin lastaan kasvattaessaan. Se ainakin on varmaa, että lapsi sai rakkautta ja huolenpitoa. Äiti oli olemassa, mutta vetäytynyt sekä fyysisesti että henkisesti toisaalle. Vaikka joskus tuskailen äkäpussimiestäni, tiedän myös hänen äärettömän herkkyytensä ja sen herkän paikan, jossa tämä kuopus asustaa isin sydämessä. Erityisen herkkiä paikkoja meille kaikille ovat muutenkin omien lasten arvostelut, olivat ne syystä tai syyttä.

--- Piti vielä tulemani takaisin ruikuttamaan yhdestä toisesta asiasta, josta piti kirjoittaa mutta unohdin äsken. Jäniksen penteleet ovat nakertaneet söpöjen pikkuisten omenapuidemme rungot. Onneksi eivät ihan ylt´ympäriinsä, mutta saapi nähdä onko keväällä pihassa elossa olevia vai kuolleita puita. Mokomatkin! Minäkin yhtenä iltana vielä katselin, miten puput kirmasivat kasvihuoneen nurkalla. Ei tullut yhtään mieleen, että siellähän ne omenapuutkin on. Kiedoimme kiireesti alumiinifoliota runkojen ympärille, kun varsinaista sitä kaupasta saatavaa suojusta ei ollut rautakaupassa. Eikä kuulemma tulossakaan.