On kyllä jännittävä taas tänäkin vuonna nähdä, tuliko kevät vai onko edessä vielä takatalvi. Yrtin aamulla katsella, joko jotain versoisi maasta, mutta ei vielä. Aidan alla olevat lumikellot yleensä ovat valppaina ja alkavat kukkia siinä vaiheessa, kun niitä ei edes vielä huomaa tarkkailla. Nyt yritin katsella tarkkaan, kun oli asiaa kompostille.

Veikkaan takatalvea viimeistään pääsiäisenä. Näköjään viikon päästä siirrämme taas kellotkin kesäaikaan. Tämän, tämän tarpeettoman ihmisten kiusan saisi lopettaa. Itse en ole siihen tottunut, puhumattakaan siitä miten eläimet hämmästelevät uutta aikataulua. Meidän koira ainakin katselee monta viikkoa syyttävä ilme silmissään.

Pää on edelleen "kuin Haminan kaupunki" ja kaikin puolin olo tosi väsynyt. Isäntä valittelee myös väsymystä. Tämä tauti kestää kumman kauan. Erityisesti minun antibioottikuurini luulisi jo vähitellen purevan. Yskä kyllä alkaa onneksi hellittää, enkä viime yönä herännytkään enää yhtään kertaa yskimään. Mutta tämä väsymys! Hyvä kun ei ole suurempaa ohjelmaa tiedossa lähipäivinä. Äänestäminen on niin selkäytimeen iskostettu kansalaisoikeus, että äänestyspaikalle taaperramme ilman muuta vaikka vähän sairainakin.

Onneksi tämä ei ole ruokapalsta eikä kakkupalsta. Nyt on ruokapuolella menty aika matalan aidan yli. Eilen söimmme Saarioisten äitien rusinatonta maksalaatikkoa, toissapäivänä ja sitä edellisenä itse tehtyä hernesoppaa ja alkuviikolla pakastimesta kaivettua lasagnea. Isäntä tuli äsken kaupasta. Ohjeena oli tuoda jotain valmissalaattia ja vaikka makkaroita. Ruoka maistuu leivitetyltä aaltopahvilta, oli se mitä tahansa, mutta painokin on nyt pudonnut kuusi kiloa, mikä on aika paljon viikossa. Sitä en kuitenkaan murehdi, antaa tippua vaan. Metkaa, että silloin kun tosissaan pitää ruokapäiväkirjaa ja laskee kaloreita, ei tapahdu mitään. Mutta annas olla, nyt paino laskee pyytämättä ja yrittämättä.