Nyt on taas ilo kirjoitella, kun ei ole enää pelkoa, että nukahtaa sillä aikaa, kun tämä vekotin tallensi tai siirtyi hommasta toiseen. Kaikki kiitokset Tuomakselle kumppaneineen. Vuodatus on nyt melkein ajatustakin nopeampi. Kuvankin siirtoa oli pakko kokeilla ja sehän siirtyi hetkessä. Tämä kuva on otettu muutama aamu sitten, kun oli paljon pakkasta ja aurinko paistoi. Siis muuta sanomaa sillä ei ole tarkoituskaan olla.

411564.jpg

Jotkut blogikollegat ovat valitelleet kyllästymistä, sanomisen tai suorastaan sanoman puutetta. Niin varmaan käy itse kullekin jossain vaiheessa. Tavoitteet jokainen asettakoon itse itselleen. Toisaalta, onko aina pakko olla viimeisteltyjä ajatuksia ja suuria viisauksia? Tietysti kirjoitan näin, kun totta totisesti minulla ei kumpaakaan ole. En hae tekstilläni pääsyä maailmankirjallisuuden huippuvalioiden joukkoon. Tämä vain on omansa lainen tapa pitää päiväkirjaa ja päästää joskus jokunen pihaus sisältään, mutta myös ylläpitää kirjoittamisen taitoa. Tietenkin on kivaa, jos joku lukee omia tekstejä ja jopa kommentoi ajatuksia.

Tämä taisi mennä köökkifilosofian puolelle, mutta näin vaan on, että ainakin itse olen löytänyt monta sielunsiskoa, jonka kirjoituksia on mieluisaa lukea. Ällistelen päivittäin tätä monipuolista viisautta, mutta myös harrastusten kirjoa. Miten paljon täälläkin on ajattelijoiden ja kirjoittajien lisäksi vaikkapa askartelijoita ja kortintekijöitä, kondiittoreita, neulojia ja virkkaajia, huippukokkeja ja vaikka mitä. - Hyvää viikonloppua kaikille!