Krassit kukkivat vielä pihassa, vaikka tämä kuva onkin viime tai toissa syksyltä. Tämän vuoden krassit ovat aika ruipeloita, joten niistä ei juuri ole julkaistavia kuvia.

Kiertelin eilen ja tänään kamera kourassa etsimässä syksyisiä kuvauskohteita, ja löytyihän niitä. Mikä oli kävellessä kauniissa, aurinkoisessa päivässä. Tässä on esimerkiksi kypsyvää pellavaa, jonka puintiin on varmaan vielä jokunen aika:

888436.jpg

Leikkuupuimurit ovat säksättäneet pelloilla. Naapurissa leikattiin apilaa ja kun ulotimme päivällä sunnuntaisen kiertoajelumme muutaman kymmenen kilometrin päähän, osui matkalle useampikin viljankorjaaja.

Oravallakin on näköjään sadonkorjuu menossa. Olen jo monena päivänä seurannut, miten pihaoravamme kaivaa maahan käpyjä tai tammenterhoja. Nyt se jäi kiinni itse teossa, kuten ilmeestä voi päätellä.

888183.jpg

Orava viiletti pihan poikki terho suussa ja kiipesi mäntyyn. Se istui oksalla niin pitkään, että oikein hyvin ehdin kuvaamaan sitä. Sitten se kapusi samassa puussa olevan lintupöntön katolle miettimään ainakin viideksi minuutiksi. Tarkoitus oli ilmeisesti ollut viedä terho pönttöön, mutta suuaukko oli liian pieni oravalle. Seuraavassa koivussa oli toinen pönttö, mutta se ei jostain syystä kelvannut, vaan orava jatkoi matkaa vanhaan oravien pesäkoloon lahoon koivuun. Sinne se katosi eväineen.

Eilen osuimme ystäväni kanssa juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan: komea hääauto purjehti ohitsemme. Jäimme tietysti uteliaina töllistelemään kaunista, nuorta morsiusparia, joka hetkeä myöhemmin otti syyskuun kirpeässä ilmassa juhlatalon pihassa vastaan onnitteluita. Otin autosta kuvan, mutta morsiusparia en sentään kehdannut lähteä ihan lähituntumaan kuvaamaan. En julkaise juhla-autonkaan kuvaa ainakaan heti, mutta hieno amerikanrauta se oli ja perässä kolisi runsaasti peltipurkkeja.

Ystäväni ja kävelykaverini kertoo joskus mielenkiintoisia tarinoita koulumaailmasta. Nyt kuulin merkillisen asian: kaupunkilaiset nykyopiskelijat eivät välttämättä tunne ruis-sanaa eivätkä etenkään sen taivutusta. Ystäväni opettaa keskiasteen oppilaitoksessa ja on tietysti useinkin joutunut korjaamaan omia opetuskalvojaan, mutta nyt siis ruis-sanan takia. Monikin oppilas on käsittänyt viljalajin nimeksi ruki tai rukii, kun opettajan kalvossa on lukenut vaikkapa "rukiin käytöstä". Tämä seikka ei ole tullut esille tunneilla, vaan vasta kirjallisessa tentissä ja tosiaan monessa paperissa. Yksikään opiskelija ei ole koskaan hämmästellyt, että mikä tämä outo ja kummallinen uusi rukii-viljalaji voisi olla... Vielä sen käsittäisin, jos alaluokkalainen ei viljaterminologiaa hallitse, mutta nämä ovat sentään peruskoulun ja jotkut lukionkin käyneitä, ammattiin opiskelevia ihmisiä, vaikkakaan eivät sentään elintarvike- tai ruoka-alalle. Onneksi.