Koko päivän ilma on ollut kumman kostea ja vähän hiostava. Päivällä satoikin jo vähän, mutta säätiedotus ennustaa illalle ja yöksi vielä oikein kovia sateita. Eli kosteaa riittää. Käväisin kasvihuoneella poimimassa vadelmia pakkaseen. Varmaan pitää käydä kastelemassa toisen huoneen antimet ennen tätä ennustettua sadetta. Kirsikkatomaatin ja kurkun raakileita siellä on jo kiitettävästi, mutta niiden kypsymistä saa varmaan odottaa vielä kauan. Eli uutta kuvattavaakaan ei juuri ole tarjolla sillä suunnalla.

Sen sijaan tässä olisi päivän piristykseksi tuulessa huojuvaa pellavapeltoa. Nuo siniset pellavankukat eivät ole maailman helpoimpia kuvattavia, sillä aina tuulee sen verran, että ainakin minun kamerani (tai kameran käyttäjä) osaa skarpata vain joko lehtiin, varsiin tai suoraan multaan, mutta ei koskaan hennonsiniseen kukkaan. Kun pellava kukkii vain aamupäivisin, niin iltapäivällä ei ole senkään vertaa toiveita saada otettua kuvaa. Pellava kasvaa velimiehen pellossa ja on luomua. Se tarkoittaa sitäkin, että pellossa kasvaa pellavakasvin lisäksi erinomainen lajitelma eri näköistä likaruohoa.

1730690.jpg

1730716.jpg

Kuvasin peltoa viime viikolla. Nämä ovat eri otoksia, mutta yritän ehkä vielä kokeilla, jos löytäisin rajaamalla vähän terävämmän kukkasen. Näissä pellavankukissa on jotain uskomatonta suloa.

Pakkasessa jo olevien mansikoiden ja vadelmien lisäksi tarkoitus on pakastaa ainakin viinimarjoja, joita viime vuonnakin soseutin pienen sokerimäärän kanssa. Se osoittautui hyväksi aamupalahöysteeksi yhdessä hetken aikaa vedessä liotettujen leseiden, pellavarouheen ja vehnänalkioiden plus ProViva-juomatilkan kanssa. Kaikki yhdessä tekevät hyvää vatsalle.

Vattujakin tulee mukavasti. Tänään pakastin kolme purkillista eli oliskohan tallessa jo viitisen litraa sen lisäksi, mitä lapsenlapset ja mummi itse ovat pistelleet poskeensa? Ukki ei voi sietää vadelmaa, josta on lapsuudessa saanut oman kiintiönsä täyteen.  Minun kotona vadelmaa oli vähemmän ja sitä pidettiinkin enemmän ns. vierasvarana eli lapset saivat pitää näppinsä erossa vattumaasta. Revimme varsinaiset pensasvadelmat huolellisesti maasta jo pari vuotta sitten, mutta niin vain juurakot hakevat tiensä vanhaan kasvihuoneeseen. Juuret ovat ulkona ja ottavat veden ja ravinteensa maasta, mutta oksat ovat katon alla suojassa ja tekevät satoa sen kun kerkiävät. Unohdin tosin kiskoa keväällä kuolleet oksat pois ja nyt ne vähän haittaavat sadonkorjuuta. Keväällä oli niin paljon muita kiireitä, etten ehtinyt uhrata montakaan ajatusta kasvimaille. Uudellakin kasvimaalla on villiintynyttä vadelmaa,  mutta mfarjojen kypsymisestä ei ole vielä ajatustakaan. Raakileita kyllä on aika paljon. Olen ajatellut, että puskat saavat nyt näyttää, mihin pystyvät. Ellei kunnon satoa rupea lähivuosina tulemaan, saavat ne ilman muuta tappotuomion.

Tämä pihapiiri on rakennettu 1890-luvulla. Pääosa on luultavasti ollut maalaistalon pihapiiriin kuuluvaa hyötypihaa, kasvimaata, perunapeltoa, ehkä hevoshakaa, navetantakusia ja sen sellaista. Vanhasta navetasta on enää jäljellä maasta silloin tällöin putkahtavia vanhoja tiiliä. Nykyisin niillä paikkeilla on tontin lämpimin paikka, jossa viinimarjat kypsyvät aina paljon ennen muita. Punaisia saattaa päästä poimimaan jo tällä viikolla, ensi viikolla viimeistään. Marjapensaita on parissa muussakin paikassa ja osa niistä on ikivanhoja. Satoa tulee miten milloinkin, mutta uskollisesti kuitenkin joka vuosi edes vähän.

Pihalle majoittuneet harakanpojat ja rastaat tosin pistävät marjat äkkiä poskeensa jos emme pidä varaamme. Harmi, etteivät kulkukissat syö näitä, vaan viattomia jäniksenpoikasia, kuten viikko sitten arvelin... No, Luojan luomiahan nämä lentämistä opettelevat linnutkin ovat, ei siinä mitään. Täytyyhän niidenkin jostain ruokansa saada. Verkkoja en ainakaan laita pensaiden päälle, sillä kituvien lintujen kiskominen verkosta tuntuu jo ajatuksenakin pahalta.

Taidankin lähteä sinne kasvimaan suuntaan, etteivät työt unohdu. Kun isäntä soittaa parhaillaan ihanasta Airistosta, niin tuli mieleen lähettää terveisiä etenkin Turun puoleen ja työniloa Iinekselle!