Tänään minun piti herätä ajoissa, sillä tilattuna oli aamuaika terveyskeskuksen labraan. Nyt soi kello, mutta edellisenä aamuna soi puhelin.  On kenkku herätä puhelimeen ja yrittää vastata suu kuivana. Vielä enemmän harmitti, kun se oli vikasoitto. Uuttera puhelinmyyjä oli aikaisin liikkeellä, joskin tietysti jo virka-aikaan. "Kuka yrityksessänne vastaa pankkisuhteista?"  No ei kai kukaan, sillä toistaiseksi ei ole ollut sijoitusongelmia. Eikä tosin ole yritystäkään.

En meinannut saada yöllä unenpäästä kiinni, joten heräsinkin vasta kellon soittoon. Vielä ikävämpää oli lähteä paaston jälkeen liikententeeseen. Puolivuotiskokeet otettiin, ei sen kummempaa, mutta omalääkärille ei enää tämän vuoden puolella saanut käyntiaikaa. Puhelinajan sain sentään ennen joulua, mutta vasta joulua edeltävälle viikolle. Kuulemma meidän terveyskeskuksessa on huutava lääkäripula. Tällä vauhdilla moni vaiva ehtii jo parantuakin, sellaisia joista ehkä silmäkkäin lääkärin kanssa olisin puhunutkin. En tosin oleta mitään kauheuksia olevan tiedossa, mutta taannoinen vessankannen päällekarkaus vaivaa vielä vähän kumpaakin säärtä lähinnä kosketusarkuutena. Kun ei varsinaista kipua ole, niin tuskinpa niitä sen enempää tarvitsee tutkia. Lääkkeillä verenpaine on järjestyksessä ja toivottavasi sokeriarvot myös aloillaan.

Kun ajelin kotiin suklaata mutustaen, tien varressa käveli tummakulmainen, ei-suomalaisen näköinen tyttölapsi kohti koulua. Ihmelin mielessäni, että miten se nyt näin myöhään kouluun tallustaa. Asia taisi ratketa, sillä hetken päästä vastaan tuli jalkakäytävän täydeltä parijonossa kulkevia oppilaita, koosta päätellen kutos- ja vitosluokkalaiset edellä, eka- ja tokaluokkalaiset peränpitäjinä. Ainakin yhdellä oli viulukotelo kainalossa. Hehän tulivat adventtikirkosta Hoosiannaa laulamasta! Kyllä tuntui hyvältä, vaikkei mummi omaa lastenlastaan jonosta ehtinyt erottaakaan. Siellä hän varmaan kuitenkin tarpoi muiden mukana.  - Kun olen tämmöinen itkijämummo, niin luultavasti on viisainta laulaa Hoosianna kotona, jolloin kyynelet voivat valua ihan vapaasti. Täytyykin katsoa, mistä adventtijumalanpalvelus televisioidaan.

Vaihdoin taas otsikkokuvan enkä vieläkään malta laittaa jouluaihetta. Tämä on aivan uunituore otos, jonka nappasin eilen vähän ennen auringonlaskua. Tuolla Tuusulanjärven jäällä oli myös talven ensimmäinen rohkea luistelija. Kuva on otettu Halosenniemen portailta, sillä kävimme siellä eilen tutustumassa vasta avattuun talvinäyttelyyn. Nyt esillä on pelkästään Pekka Halosen maalauksia. Ateljeessa oli kattoon asti ulottuva, siis monta metriä korkea joulukuusi. Tarkoitus olisi jatkaa kulttuurikierrosta lähipäivinä ja käydä Martta Wendelinin museossa, jossa myös on joulunäyttely menossa. Kulttuuria ja taidetta on runsain mitoin tarjolla, mutta se on joskus niin lähellä ettei sen olemassa oloa huomaa.