Toinen tytär sitten kävi syömässä ja kertomassa kuulumisia. Ilmassa on selvästi kevättä elikä romantiikkaa ja rakkautta, kuten Ensimmäisenkin Tyttären elämässä. Mukavaa, mukavaa, vaikka tietenkään meidän ei pidä lähteä ennakoimaan omiamme. Vähän lapsi varmaan jännitti, mitä isä sanoo... Mitäpä isä, oli iloinen. Ja aikuinenhan tämä lapsonen jo on. Hänen iässään olimme mekin jo purjehtineet avioliiton satamaan, kuten niin fiinisti sanotaan. Emme tosin toistemme kanssa.

Pähkäilin eilen pitkään mitä tarjoisimme lapselle. No, se ratkesi kaupassa helposti. Pistin uuniin mehevän palan kasleria, vuoallisen valkosipuliperunoita ja toisen maustettuja ja ruokakermalla kostutettuja juuressuikaleita. Ruoassa ei ollut sinänsä vikaa, mutta olisivat nuo voineet viipyä vähän kauemmin uunissa. Lisäksi tein kevyen vuohenjuusto-tomaatti-vihreäsalaatin ja koska Tytär rakastaa sieniä, niin paistoin vielä rasiallisen herkkusieniä lisähöysteeksi. Näin syntyi kahden päivän ateria eli tänään ei muuta kuin kamat uuniin.

Olkoot tyttäret miten keväisellä mielellä tahansa, niin sitä samaa ei voi sanoa säästä. Harmaa päivä ja luultavasti liukasta jäätä lumen alla tuolla kävelyteillä. Tarkoittaa sitä, että me Missen kanssa emme tänään tee pitkää lenkkiä. Eilen kävelimme varmaan viitisen kilometriä ja se on koira-vanhalle aika maksimimatka.