Kävin kampaajalla leikkauttamassa karvalakin mallisen pörröni vähän säädyllisempään kuosiin. Se olisi pitänyt tehdä jo vähintään viikko tai kaksi sitten, mutta on ollut olevinaan kaikkea muuta kiirettä, muun muassa pyhien pitoa.

Samalla reissulla yritin katsella Prisman alesta itselleni uutta talvitakkia, sellaista lyhyttä mutta siistiä kaupunkimallia. Vanha on palvellut jo varmaan pian 20 vuotta, ihan totta, mutta näköjään saa palvella edelleen ainakin siksi kunnes olen laihtunut kauppojen valikoimien kokoihin.  Täytyy vissiin kuitenkin vuori ommella kasaan nyt kun takki ei kuitenkaan saanut vielä tuomiota. Nauru

Kun takkiraha säästyi yhdessä kaupassa, niin minähän riensin toiseen eli kirjakauppaan ja tulin ulos ison kirjakassin kanssa. Jos vitosella ja kympillä saa, niin silloinhan on ostettava. Vähän harrasta, vähän kevyttä rakkaushömppää, vähän dekkaria, vähän poliittista ja vielä enemmän sekalaista epäpoliittista tekstiä. Sofi Oksasen Stalinin lehmät (vai oliko niitä yksi?) on yksi ostoksistani. Puhdistustakaan en vielä ole ehtinyt lukea, vaikka se on jo kotona. Onkohan näillä järjestystä?

Varmaan jo kirjoitin aikaisemmin aikeistamme ostaa pari metriä uutta kirjahyllyä, mallia halpa, koko lattiasta kattoon? Luulisin, että se melkein jo täyttyy talossa olevista pinoista. Minä luen useimmat kirjat kerta toisensa jälkeen uudestaan, joten en ole paras mahdollinen asiakas kirjastolle. Mies lukee ajatuksella ja myös muistaa lukemansa. Minä taas luen nopeasti enkä muista. Käyn tosin kirjastossakin, mutta yleensä täsmäasialla. Tulikin mieleeni, että taas olisi sinne asiaakin.

Kun muutimme yhteen, rahtasin 8 kassillista kirjojani divariin syystä siitä, että melkein kaikki samat kirjat osuivat jo olemaan miehen talossa. Kaduttaa vieläkin, sillä niistä saatu raha oli olematon. Niitä teoksia, joita ei ole hyllyssämme, mutta jotka tyhmyyttäni myin, olen sittemmin ehtinyt kaivata. Ei siinä lastissa mitään oikeasti arvokasta sentään mennyt. Toisaalta tuplakappaleet olisin hyvin voinut lahjoittaa ilmaiseksi vaikka Fidan tai seurakunnan kirpparille.

Vaikken kilometritolkulla joutunutkaan kävelemään, niin jostain syystä taas matkalla kipeytyi jo aikaisemminkin silloin tällöin ärtynyt akillesjänne tai mitå siellä nilkan takana onkaan. Kipu säteili pohkeen sisälaitaa ylöspäin aika tarkkaan viisi senttiä leveänä ja kaksikymmentä senttiä pitkänä nauhana. Siitä täytyy muistaa kysyä ensi kerralla lääkäriltä. Viimeiset kymmenet metrit ennen autolle pääsyä olivat aika tuskalliset. Kotona levossa kipu onkin jo rauhoittunut. Ei näköjään päivää ilman vaivaa!