Tänään löysin pihasta ensimmäiset kiurunkannukset. Kuva on viime keväältä ja otettu suunnilleen toukokuun kuudes päivä. Kuvasin kukan tänäänkin, mutta ihan tuo näytti samalta kuin viime vuonnakin ja kun vanha kuva oli galleriassa, niin käytänpä sitä. Ruoho ei vain taida vielä vihertää ihan yhtä paljon.

568764.jpg

Tämä on siitä metka kukka, että se nostaa päänsä, avaa kukkansa, kukkii aikansa ja häviää sitten näkymättömiin. Valkovuokkokin kukkii isoina mättäinä pihassa.

Mies soittelee juuri pianoa ja siitäpä tulikin mieleeni kertoa eilisen Ilta-Sanomien Tenavat-sarjis. Kun en uskalla loukata tekijänoikeuksia, en kopioi kuvia vaan kerron siis.  Amadeus soittaa tapansa mukaan flyygeliä ja Tellu, kuinkas muuten, nojaa vieressä pikkusoittimeen ja toteaa: "Amadeus, minusta me olemme tulleet läheisemmiksi..." ja edelleen, vielä maireammin: "Kun soitit tuota Beethovenin kappaletta, niin ajattelin itsekseni: Miten kaunista!"  Kolmannessa kuvassa Tellu jatkoi, että jos Amadeus pitää Beethovenista ja hän itsekin pitää Beethovenista, niin miten ihana tuo jaettu kokemus onkaan! Amadeus katselee likkaa äkäisenä ja tuumaa kuivasti:"Se oli Brahmsia!" --- Tämä voisi olla ihan kuin meillä joskus.