Kun käväisin aamuaskareilla kasvihuoneella, huomasin, että auringonkukka on täydessä kukassa. Se on ihan varkain alkanut kukkia ja varkain se paikassaankin on. Linnut tai oravat ovat istuttaneet muutaman siemenen lämpöpenkin laitaan. Toivottavasti se kukkii kauan! Paikka on sen verran sivussa, etteivät joutomaalla palloa pelaavat muksutkaan ehkä, toivottavasti, siihen osu. Olivat nimittäin eilen katkaisseet kelottuneen oksan, jonka olin pistänyt rajapyykin putkenpätkään itsellemme merkiksi. Onneksi kippuraisesta oksasta oli jäljellä sen verran, että sain "istutettua" sen uudestaan. Samalla kuvausreissulla toin taas kolme melkein ylikasvanutta kesäkurpitsaa.

850437.jpg

Nämä naapuruston pikkuveijarit eivät ole pahantekomielessä liikkeellä, mutta ovat vilkkaita ja ehtivät tietysti muuallekin kuin omaan pihaan. Naapurin joutomaa on oivallinen leikkipaikka, mutta he eivät oikein käsitä, että kannattaa miettiä, milloin toisten tonteille voi mennä; aina ei ole asiaa. Lapset ovat usein kuin karjalauma: kun yksi lähtee pahantekoon, muut heti perään. Esimerkiksi naapurin pinoaman rankakasan hajottamisesta oli pakko mennä huomauttamaan. Pojat katsoivat silmät pyöreinä, kun kysyin, mitä he arvelevat pellon omistajan touhuista arvelevan. ja usein on niin, että kun yksi menee edellä, muut seuraavat perässä, kuten vasikkalauma.

Nämä kuvan itäsuomalaiset naudat kylläkin ovat arvokkaita Ayshire-rotuisia lehmärouvia. Aamun lehdessä oli juttua siitä, miten taiteilija Miina Äkkijyrkän (nykyistä nimeä en saa mieleeni) karja hermostuttaa helsinkiläisiä karatessaan tavan takaa milloin mistäkin aidan raosta. Itse muistan, miten keljua oli ennen muinoin vetää saappaat jalkaa ja lähteä pahanteossa olevan karjan, erityisesti nuorten hiehojen takaa-ajoon.

849262.jpg

Vielä lapsista. Mitä nyt lasten voisikaan olettaa ymmärtävän naapurirajoista, kun aikuisetkin pissittävät tyynen rauhallisina koiriaan vasten toisten postilaatikkoja ja roskispönttöjä. Mies kertoi tarinan ajalta, jolloin hän oli vasta ostanut tämän talon. Naapurin emäntä oli siihen asti tottunut poimimaan kantarellinsa talomme pihasta ja oli ollut hyvin äreä, kun uusi isäntä oli huomauttanut, että ei se nyt enää sovi. Sienet maistuisivat omallekin perheelle. Johonkin sekin rihmasto on hävinnyt, kun valitettavasti pihassa ei enää kasva kantarelleja. Mustarouskuja ja haapasieniä sekä jotain haperoita kyllä. Keltahaperoita on noussut ihan uutena lajina ja uuteen paikkaan, mutta valitettavasti täsmälleen yhteen koiranpissatuskohtaan. Sitten tietysti on lukuisa määrä erilaisia tuntemattomia, epämääräisiä sienilajeja.