Eilisen raadannan jälkeen otan vähän iisimmin tänään. Selkä on vähän jäykkä, mutta kumma kyllä, ei varsinaisesti kipeä. Tarkoitus olisi tehdä vielä iltapäivällä  jotain kukkapenkeille ja -purkeille, sitten kun toivottavasti kesäkukat ja eräät muut tilpehöörit kuten esimerkiksi tomaatin taimet on käyty ostamassa. Mies lähti kyselemään, mitä pitäisi tehdä pihakaivon pumpulle, joka vuosi vuodelta toimii entistä laiskemmin. Jotain mutaa varmaan on kertynyu pumpun siipiin tai jonnekin. Toivottavasti ei tarvitse ostaa uutta pumppua tai teettää kallista remonttia. Kasvihuonekin odottelee viimeistelyä, mutta olen oppinut pistämään tarvittaessa suuni nappiin. Isäntä tekee aikanaan hommansa, mutta liika neuvominen ei ainakaan nopeuta hanketta. Ja mihinkäs tässä kiire olisi...

Pihassa on kaksi isoa, vanhaa rhododendronia ja kaksi pikkuista, joista toinen yltyi jo kukkimaan näin suloisesti:

637387.jpg

Merkillistä, miten kaikki on ryöpsähtänyt hetkessä kukkaan. Toivottavasti sama kasvun ihme tapahtuu meidän kasvimaalla.

Vaikka vietänkin leppoisanlaiskaa tiistai-päivää, en nyt sentään ihan pelkästään lonkkaa ole vetänyt. Vein äsken jo yhden koneellisen pyykkiä narulle. Pyykkejä ripustaessani huomasin sivusilmällä, miten orava luikahti tuossa koivussa olevaan lintupönttöön. Hänta vain heilahti. Yritin vahtiakin sitä, mutta orava joko meni nukkumaan tai aloitti päivän lintupaistin nakertamisen, sillä enää ulos se ei ainakaan tullut.

637382.jpg

Pyykinpesusta tuli mieleeni se, miten nopeasti teknologia on tullut helpottamaan kotitöitä. Muistan oikein hyvin, miten joskus 60-luvulla oli suuri ihme, kun pulsaattorikone korvautui puoliautomaattisella pesukoneella, siis sellaisella joka pesi ja huuhteli, muttei lingonnut. Linko oli erikseen. Meille kotiin tuli sellainen AEG:n kone, jossa linko oli samassa vaipassa, mutta erikseen. Ihmisen hajumuisti on aika hyvä: muistan oikein hyvin pyykkipäivän tuoksun, kun ennen pesuautomaatin tuloa pyykkäsin Hooverin pulsaattorikoneella meidän saunan pesuhuoneessa. Olin varmaan silloin keskikouluikäinen tai ehkä menossa lukioon. Oi niitä aikoja! (Takaisin en niitä kaipaa, en yhtään.)