Takana on vähän rankka, mutta ah niin virkistävä ja virikkeellinen viikko. Terveisiä Retretin upeasta kesänäyttelystä! Hyvin olen hengissä ja pirteänä aloittaakseni nyt vihdoinkin paljon mainostamani kasvimaan ja -huoneen käsittelyn. Nyt kai sen on tapahduttava ja luultavasti vain hetkeä ennen kuin potut alkavat kukkia eteisen pahvilaatikossa...

Kesäkuva on otettu Savonlinnasta, jonka torilta löysin ihania yrttejä. Nekin odottavat nyt pääsyä kasvamaan.

Etelä-Savon lisäksi harrastin myös paikallista maakuntamatkailua, kävin nimittäin tarkistamassa, että Lottamuseon leivonnaiset ovat yhtä maistuvaisia kuin mitä mainostin ystävälleni Iinekselle. Ovat ne. Mutta eivätpä vierailijat - en minäkään - pelkästään pullan takia paikalle mene. Museossa oli aikamoinen vilske, bussia tuli ja meni ja parkkipaikalta sai hakea vapaata paikkaa. Näytti siltä, että nuoremmatkin ovat löytäneet paikan. Tässä näkymä museon terassilta puistoon.

Mennä lonksuttelin kolme päivää sandaaleissani ja pärjäsin reissussakin ihan hyvin, vaikka etukäteen pelkäsin kompastuvani Retretin luolissa. Juu, mutta sitten tulin kotiin ja heti kompuroin samoilla sandaaleilla. Tulin melkein - huomaa siis vain melkein - pää edellä rappuja alas. Onneksi sain kaiteesta tukevan otteen. Nyt yksi varpaanjuuri on mustana, turvoksissa ja vähän oudon mallinenkin. Oisko tullut pikkumurtuma? Asia varmaan selviää ennen pitkää tuon kasvimaaprojektin edetessä. Tämä on samassa koivessa kuin edellinenkin varvasvaiva eli kun yhdestä paranee, niin toinen tulee. Tämmöistä tämä joskus on.