Kylläpä tämä talvi on kulunut nopeasti, kun jo olemme melkein maaliskuussa. Torsti viettää tänään nimipäiväänsä ja Onni huomenna. Torsteja ei lähipiiristä löydy, mutta Onni-nuorukainen kyllä. Onni saakin juhlaliputuksen, sillä huomenna on myös Kalevalan päivä.

417685.jpg

Minua rupesi valtaavasti kiehtomaan kuun kuvaaminen, kun muutama päivä sitten katselin kollegoitten kuu-kuvia. Kuu-ukko kurkistaa katonharjan ja savuverhon takaa. Sen verran oli eilen pakkasta, että lämmityssavut nousivat melko suoraviivaisesti niin meillä kuin naapureissakin, kuten huomasin.

En ole mikään kuunkierron asiantuntija eikä esimerkiksi astrologia kiinnosta minua niin pätkääkään. Mutta kun usein siteeraamani Vuotuinen ajantieto kirjoittaa Vaahtokuusta, niin se alkoi kiinnostaa. Alan harrastajille seuraava saattaa olla hyvinkin tuttua asiaa, minulle kuitenkin uutta.

Näin Kustaa Vilkuna kirjoittaa: "Kun vanha kansanomainen ajanlasku perustui taivaallisen kuun mukaisiin kuukausiin, niin joidenkin vuosien sisään sattui 13 kuun syntymää, toisten 12. Eräs tuollainen käytännnöstä pois jäänyt kuukausi on ollut sydäntalven kolmas kuukausi, vaahto-, vahto- eli kevätkuu. Vanhan määritelmän mukaan vaahtokuu syntyi seitsemän viikkoa ennen vanhan luvun pääsiäistä, siis molemmin puolin laskiaistiistaita. Esim. 1799 se syntyi 3. pnä helmikuuta, mutta 1867 vasta 6. pnä maaliskuuta, mitkä päivät muodostavat sen liikkumarajat. V. 1900 se olisi ollut 1.3 - 29.3. Muutamat alkusoinnilliset sananparret ovat säilyttäneet sen nimen Karjalan kannaksella nykypolville saakka.. "Vaahtokuu varikset tuopi", "Varis lensi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli".

Määritelmästä päätellen taidamme elää parhaillaan vaahtokuuta. Ja eikös mitä, variksetkin ovat pihassa:

417825.jpg

Joka päivä varikset käyvät tarkastamassa, olisiko jäniksiltä mahdollisesti jäänyt yhtään evästä. Yleensä ei ole jäänyt, sillä kuten kuvasta näkyy, jäniksenjälkiä on piha täynnä. Ja papanoita.