Tälle ja huomiselle päivälle on luvassa sadetta. Kas, kas. Harmillista, etten eilen älynnut pistää koneeseen pyykkejä, jolloin ne olisi ehkä voinut vielä kuivattaa ulkona. Ehkä tai ehkä ei. Nyt on joka tapauksessa sisäkuivatusta tiedossa. Meillä ei aikaisemmin ollut mitään talvikuivatusongelmia, sillä saunan eteisessä oli vanha vedenvaraaja, joka kai fuskasi niin paljon, että pyykit ja kastuneet saappaatkin sai kuiviksi melkein ajatuksen nopeudella. Uuden boilerin lämpöeristeet ovat oikein hyvät, eli siitä ei ole apua pyykinkuivaukseen.

Pienessä perheessämme pyykkäys ei tietysti ole vähäisessäkään määrin ongelmallista. Tietysti pesuhuoneessa on aika kosteaa ja pyykki kuivuu hitaasti, vaikka patterikin on päällä. Niinpä keskitän pyykinpesua aika paljon saunapäivään, jolloin jälkilämpö kuivattaa pesuhuoneen lisäksi pyykkiäkin. Tyttärellä on menossa taloyhtiön putkiremontti ja siinä yhteydessä on asuntoihin asennettu ns. rättipatterit. Se on varmaan varsinkin lapsiperheessä verraton apu.

Olen monta kertaa miettinyt sitä, miten paljon kotitaloustyöt ovat muuttuneet omankin elämäni aikana esimerkiksi juuri pyykinpesun osalta.

Tässä on kuva eiliseltä vierailultamme eli Ainolan saunan pesutupa. Aikuisten pesusoikon rinnalla on tyttärien käyttöön tehty matala lastenmalli. Saunarakennus on tietääkseni Aino Sibeliuksen suunnittelema ja monin tavoin erittäin käytännöllinen.

919574.jpg

Seinällä näkyy pyykkilauta, jollaista ei enää minun lapsuudessanikaan ainakaan meillä käytetty. Mutta meillä oli sellainen käsikäyttöinen pyykkikone, joka on aikanaan, sodan jälkeen ollut aikamoinen innovaatio. Olisikohan sen nimi ollut Oma-apu? Itse en ole joutunut sitä veivaamaan, joten en tiedä, miten raskasta se oli, mutta joka tapauksessa suuri helpotus pyykkilaudalla hinkkaamisen jälkeen. Sähkökäyttöinen pulsaattoripesukone tuli markkinoille 50-luvun alussa. Joissakin koneissa taisi olla kuumennusvastuskin, mutta meidän Hooveriin kaadettiin kuuma vesi saunan padasta ja huuhdeltiin erikseen saavissa. Pyykistä poistettiin vesi sellaisten telojen avulla kammesta vääntämällä.

Suomeen automaattikoneet rantautuivat muistaakseni joskus 60-luvun alussa. Ensimmäiset olivat ns. puoliautomaatteja, jotka pesivät, kuumensivat ja huuhtelivat, mutta pyyykki oli lingottava erikseen. Meillä oli sellainen  saksalaisvalmisteinen AEG, jossa linko oli samassa ulkovaipassa. Kone oli pitkäikäinen eli sitä käytettiin ahkerasti seuraavat parikymmentä vuotta. Seuraavista lapsuudenkotini pesukoneista en enää tiedä yhtään mitään.

Oman huushollini ensimmäinen pesukone oli matala, pyörillä oleva saksalainen Asa Cordes -merkkinen automaattikone, joka ostettiin silloin kun taloon tuli vauva. Siihen aikaan koneet linkosivat nykymittapuun mukaan todella huonosti eli kun nyt puhutaan ainakin tuhannen kierroksen linkouksesta, pyöri meidän koneemme muistaakseni 320 kierroksen vauhdilla. Pyörät olivat tarpeen, sillä asuimme pienenpienessä asunnossa, jossa pesukone oli vedettävä käytön ajaksi esille keittiön työpöydän alta. Kone palveli uskollisesti vuosikaudet ja päätyi vielä lopuksi sukulaisperheen käyttöön.

Nykyisin ei koneen merkki enää kerro mitään alkuperämaasta. Suomalainen merkki - valmistus Italiassa, italialainen merkki - valmistus Kiinassa. Tämä tietysti oli omasta päästäni keksitty esimerkki, mutta tosiasia on, että ostaja ei todellakaan tiedä missä hänen hankkimansa laite oikeasti on valmistettu. Tämän huomasin, kun kesällä hankimme pakastinta. Yhdessäkin kyltissä pakastinta mainostettiin x-maalaiseksi, en nyt mene sanomaan minkä maalaiseksi, vaikka arvokilvessä luki selvästi made in - olikohan se tässä tapauksessa China vai mikä?