Pihan koivuvanhus pääsi kuvaan, kun katselin illalla taivaalla kellottavaa puolikuuta. Ajattelin tätä vähän otsikkokuvaksi, mutta ei sentään. Ajatukset kylläkin ovat nyt vähän lokaisia, mutta ei meillä nyt mitään hautajaisblogeja sentään kirjoiteta, vaikka pari päivää on rampattu terveyskeskuksessa. Huomenna kolmannen kerran. Syy sama: epäilyttävät mustelmat ja kipu miehen pohkeessa.

1006250.jpg

Lääkäri (-nplanttu?) oli kuulemma aika avuton kaveri, rupesi vain puhumaan matalista veriarvoista kysymättä edes sitä, miksi potilas ylipäätään oli paikalla. Eikä kai tykännyt hyvää, kun mies lopulta huomautti, että eiköhän jo mentäis varsinaiseen asiaan. Mustelmat ovat edelleen karmean näköisiä, mutta niitä ei ole tullut lisää. Ne ovat kuitenkin keskittyneet tähän kipeään jalkaan, johon eilinen tyyppi ei ottanut mitään kantaa, mutta oli sentään määrännyt paikalle taas huomenna. Uusintakokeita hän oli harkinnut, mutta päätti kai stten säästää kunnan rahoja.

Ensiavun lääkärin mukaan laskimotukos oli veriarvojen mukaan ollut lähellä. Lääkäri oli muutenkin ottanut tilanteen vakavasti, mittaili mustelmatkin tarkkaan. Eilen aamulla veriarvot olivat kohentuneet matalahkoa hemoglobiinia lukuun ottamatta, mutta juuri muuta hyvää ei siitä reissusta ole kerrottavana.

Edellisen illan  päivystävän lääkärin kirjaamat tiedot eivät olleet seuraavaan päivään mennessä näkyvillä tämän eilisen juipin koneella. Tai hän ei ainakaan ollut lukenut niitä. Koneella ei kai ylipäätään ollut pienintäkään tietoa miehestäni, joten lääkäri oli ensimmäiseksi kysynyt, onko asiakas kovinkin vähän aikaa sitten muuttanut paikkakunnalle. Mitä nyt 65 vuotta sitten oli ensin äitinsä masussa ja sitten Naistenklinikan kautta putkahtanut kunnan vakituiseksi asukkaaksi. Esimerkiksi hyvin olennaiset tiedot hänen suurista, eläkkeelle johtaneista selkäleikkauksistaan tai muutama vuosi sitten tapahtuneesta käden vammasta eivät ole kulkeutuneet oman  terkkarin tiedostoihin. Ei, vaikka etenkin viimeksi mainittua tapausta seurattiin ja hoidettiin juuri samassa paikassa. Ja olisi kai aluesairaalasta ja silloiselta Invaliidisäätiöltä pitänyt tietojen matkata omaan kuntaan, näin ainakin on kerrottu. Ilmeisesti paperit ovat siirtyneet vuonna sirppi ja vasara jonnekin arkiston hyllylle pölyttymään.

Samat kokemukset on itsellänikin. Nyt olen kyllä ns. sattuneesta syystä käyttänyt terveyskeskuksen palveluksia. Tämän saman kysymyksen kuulin minäkin ensimmäiseksi, kun menin ekaa kertaa omalääkärin vastaanotolle, sen jälkeen kun työnantajan kustantamat työterveyspalvelut eivät enää olleet käytettävissäni. Merkintääkään minusta ei löytynyt tiedostoista siitä huolimatta, että olin mm. maannut saman rakennuksen ensiapuhuoneessa vain muutamaa vuotta aikaisemmin puoli päivää anturit rinnuksissa.

Ilmeisesti byrokratiasta ja tehottomuudesta ei ihan turhaan puhuta terveydenhuollon yhteydessä. Eilenkin - anteeksi vaan, oli ehkä sattumaa - niin, mieheni istui ajanvarauksen tuolissa hyvän aikaa. Kopissa oli neljä henkilöä jutustelemassa jonninjoutavia, siis ei työntekoon liittyvään asiaan päinkään. Lopulta sentään yksi käänsi päätään ja kysyi: "Mitäs te..."  Semmoista asiakaspalvelua.

Näiden kokemusten perusteella mieheni arveli seuraavaksi siirtyvänsä yksityisten palveluiden käyttäjäksi, maksoi mitä maksoi. Itse alan kallistua samaan suuntaan.