Käyn silloin tällöin katselemassa ja ostoksillakin yhdessä nettidivarissa. Tärppäsi, vaikka kyllä nämä aarteet maksoivatkin. Kallein ja painavin teos on Suomen maatilat, osa I Uudenmaan lääni nahkaselkäisenä laitoksena vuodelta 1931. Sieltä löytyy yhtä ja toista sukututkimustani ajatellen.

Sain myös muutamia taidekirjoja, esimerkiksi katalogin Wrightin veljesten yhdestä näyttelystä sekä Pekka Halosen pojan Antin kai joskus 1950-luvulla kirjoittaman teoksen Taiteen arkea ja juhlaa. Se kertoo Tuusulanjärven taiteilijayhteisön elämästä 1900-luvun alussa. Teksti on ajan mukaisesti vähän imelää ja rönsyilevää, mutta ei haittaa. Tätä ei enää löydy helposti divareista, joten ostin, vaikka hyvin tiesin, että kirja on ennestäänkin hyllyssämme. Luin sen myös saman tien.

Varsinainen aarre on Helsingin kotitaloudellisen keittokoulun ensimmäisen kymmenvuotiskauden toimintakertomus. Ajattelin tehdä jonain päivänä tuohon sivuun uuden laatikon ja laittaa siihen tätä tekstiä soveltuvin osin. Vuosikertomus on painettu vuonna 1911.

Ajatus oli skannata näistä teoksista pieniä tekstipaloja. Se olisi ollut liian helppoa. Skanneri kieltäytyy taas vaihteeksi toimimasta, joten naputtelen sen minkä naputtelen. Tosin kirjoittaminen saa nyt jäädä tähän, sillä tänä iltana pidämme miehen tupakanpolton lopettamisen yksivuotisjuhlaa. Mukavaa lauantaiehtoota teillekin!