Onnea Ruiskaunokille, joka tosiaan ylitit tarkimpaan 40 000 kävijän rajan! Laskin siis molempien blogieni kävijämäärät yhteen, kuten vähän etukäteen lupailinkin. Tähän tavoitteeseen päästiin eilen, 25. tammikuuta 2009. Kiitos näistä hienoista kävijäluvuista kuuluu teille kaikille, rakkaille blogiystävilleni.

Ruiskaunokki, jos nyt kuitenkin tulet toisiin ajatuksiin, niin lähetä yhteystietosi meiliini.  :-)

Joka tapauksessa olet voittanut juhlapäivänä: isäni 87-vuotissyntymäpäivänä. Olimme tietysti siellä iloitsemassa isän ja äidinkin hyvästä kunnosta ja juomassa herkulliset tryffelikakkukahvit. Sen takia en ole päivän mittaan ehtinyt edes piipahtaa täällä. Kahvit ja tryffelikakku maistuivat, sankari oli pirteä ja melkein kaikki  lapset puolisoineen olivat paikalla. Ehkä nuorinkin veljeni kävi vielä myöhemmin.

Onnittelu- ja kiitoskukkaset ovat tietysti sinisiä! Nimikkokukkaasi en löytänyt arkistoistani muuta kuin tämän pienen rääpäleen. Lähikukkia kuitenkin:

Pellavaa oli vaikea kuvata. Tuulikin sen verran, ettö en millään meinannut saada edes paria kukkaa samaan kuvaan. Pellava on veljeni kasvattamaa luomupellavaa.

Tienpientareelta löysin isoja kelloja. Olisikohan ukonkelloa? Tämän kuvasin naapurin emännän hautajaispäivänä.

Synttäreistä vielä. Olin onnistunut saamaan kaukaisen sukulaisen tekemiä sukutauluja isänäidin kaukaisemmasta suvusta ja ehdin vielä ennen synttäreitä kokoamaan lahjaksi isälle niistä muutaman mielenkiintoisen yhteenvedon.

Anonyyminä en tietysti voi paljastaa näitä sukujuuria sen enempää muuta kuin sen, että sain vahvistuksen entisille tiedoille ja uusille epäilyille: lähes kaikista täkäläisistä vanhoista taloista löytyy sukulaisia, jos ei muuta niin vähintään kahdeksansia serkkuja. Sukua ei ole pelkästään lähipitäjissä. Siis niitä kahdeksansia serkkuja.

Sain myös vahvistuksen sille, että meidän suvun ja tämän meidän talomme väliltä löytyy hienonhieno lanka, kuin ohut kultalanka. Mummin isä oli tämän talon viimeisen viljelijäisännän viides serkku. Jos suku olisi jatkunut, niin emmepä mekään tässä asuisi, vaan kaukaiset sukulaisemme viljelisivät ikiaikaisia tiluksiaan kuten isät ennen heitä.