Kuinkahan paljon mahtaa olla Ruusu-etunimisiä Suomessa? Se on vähän niinkuin lehmän nimi minun korvissani, mutta Roosa on paljon viehättävämpi ja varmaan suositumpi nimi. Ruusu tai Ruusunen tietysti voi olla myös sukunimi, vaikka enemmän kuitenkin miellän sen etunimeksi. Onnea joka tapauksessa kaikille nimipäiväsankareille!

745978.jpg

Äidin ja isän vanhan vieraskirjan etulehdellä on piirroskuva morsiusparista ja alla signeeraus Rosa Lilja. Minua tuntematon Rosa kiehtoi lapsena suunnattomasti. Ajatella, miten kauniin nimen vanhemmat ovatkaan lapselleen valinneet. Itse inhosin omaa nimeäni suunnattomasti.

Myöhemmin olen lukenut jostain, että tämä Rosa, vanhempieni häiden aikaan kai jo ikäihminen, oli opettaja. Sitä en ole koskaan tullut kysyneeksi, missä ominaisuudessa hänet oli häihin kutsuttu. Hänestä kuitenkin puhuttiin meillä usein. Isän opettaja hän ei varmaankaan ollut, ellei sitten ihan ensimmäisillä kansakoululuokilla 1920-luvulla. Hän on voinut ollut mummin ystävätär tai ehkä jopa kansanopistoaikainen opettaja? Tai voihan olla, että lapsen mielestä ikäihminen oli noin 50 v. tai mahdollisesti 40 v.

Kommenttia myöhemmin: Suomessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan annettu Ruusu-nimi 412 lapselle. Roosa-nimisiä on yli 7000 ja Rosa-nimellä kaunistettuja lähes 3800 tyttöä. Sukunimenä Ruusu kantaa 285 ja Ruususta lähes 1700 henkilöä.

Pian taas jatketaan ikkunanpesuharjoituksia. Kun laskin, miten vähän enää on työpäiviä ennen juhlia, niin joka hetki on hyödynnettävä - niin kauan kun voimia riittää. Tuleva päivänsankari oli jo pelkistä esimiestehtävistä ihan poikki eilen ja näytti tuo rakas aviomieskin aika tavalla ontuvan jalkaansa.

Perusteluna tämän päivän pyhätyölle on se, että viikolle on luvattu sadetta. Ainakin ulkoeteisen ikkunat olisi saatava puhtaiksi vähintään ulkopuolelta. Sisäpuolta voi pestä sateellakin. Ikkunanpesuhan on melutonta pyhätyötä. Mieheni periaate on se, että meluavia koneita ei meillä sunnuntaina käynnistetä. Ei, vaikka pappissäätyyn kuuluvat naapurit kuinka leikkaisivat pyhäisin nurmikkoa, mies naureskelee. Naapurinisäntien kylvö- ja elonkorjuutöistä hänellä ei ole mitään huomautettavaa, oli pyhä tai arki, aamu tai ilta. Tosin silloin hän usein siteeraa kaveriaan, Pena-vainajaa, jonka rippipappi oli aikanaan muistuttanut, että parempi Jumala mielessä pellolla kuin pellot mielessä kirkossa.

Edittiä tämäkin: Sade tuli jo tänään! Ehdin sitä ennen lekotella hetken riippumatossa, jonka rakas mieheni viritti ihan minua varten sen jälkeen kun oli laskenut tänään pesemiensä ikkunalasien määrän. Kokonaissaldo on nyt 78 kpl. Ja puolet jäljellä, kiitän osanotosta.

Päivät kuluvat nyt valtavan nopeasti eivätkä tekemättömät työt tunnu vähenevän. Ensi viikonvaihdekin menee kokonaan muissa hommissa. Sunnuntaina tietysti vietetään äitienpäivää asianmukaisin juhlamenoin eli käydään mummia tervehtimässä. Siellä on käytävä niin kauan kun on joku, jonka luona käydä. Kesällä äidillä tulee 86 v. mittariin ja hän haurastuu ihan silmissä. Ei isäkään kovin tomeralta enää vaikuta, vaikka onkin ilmeisesti näistä kahdesta paremmassa kunnossa.

Mieheni lapset perheineen tietysti juhlivat omia äitejään ja anoppejaan, joten meille ei ole tiedossa vierastulvaa. Joku kakkara varmaan täytyy kuitenkin varoiksi leipoa, sillä tytär saattaa piipahtaa, ellemme sitten nappaa häntä kyytiin mummula-matkalle. Mieheni ei noteeraa äitienpäivää, enkä tietysti hänen äitinsä olekaan. En ole koskaan saanut yhtään äitienpäivälahjaa. Jaa, taisi tyttären isä silloin avioliiton alkuvuosina ostaa jotain lahjaa ja yhdessä he taisivat leipoa joskus kakunkin. Ja ikimuistoisesti tytär ajoi kerran vauhdilla onnittelukäynnille purkkiruusu pyörän tarakalla keikkuen. Se oli ensimmäinen saamani oikea äitienpäiväruusu. Tytär naureskelee vieläkin, että melkein unohtui.