...Olga, Kirsti eli ollaan keskellä naistenviikkoa. Viikko pitää tapansa eikä vielä nyt puolilta päivin ainakaan ole suurempaa kiirettä märkiin marjapuskiin. Naistenviikkoa kutsutaan myös akkain viikoksi, ämmäviikoksi ja akkain atima- eli vierailuviikoksi. Näin sanoo Kustaa Vilkuna, jota taas ahkerasti tässä käytän tietolähteenäni. Lönnrot sanoi viikkoa myös kirppuviikoksi, jolloin kirppuja on eniten.

Anoppi selvitti aikanaan itselleni vieraan atima-sanan merkitystä. Nuoret miniät kävivät ainakin Karjalan kannaksella atimoimassa eli palasivat ikään kuin lomalle omaan koti-kotiinsa. Ellen väärin muista, niin tämä tapahtui avioitumisen jälkeen seuraavana kesänä. Hyvä tapa, sillä anoppi muisti myös sananlaskun: "Ottaneeko kissa vai annetaanko miniälle?". Minulla oli hyvä anoppi, paras koskaan tuntemani ihminen. Muistan vieläkin hänen silmänpilkkeensä tuota sanoessaan neljänkymmenen vuoden takaa. Vielä minunkin lapsuudessani maalla oli ilman muuta selvää, että poika toi miniän kotiinsa, saman katon alle appivanhempien kanssa. Varmaan monessa huushollissa olisi miniäparalle lomaviikko ollut tarpeen. 

Naistenviikon säätä on entiseen aikaan seurattu tarkkaan, sillä heinätyöt olivat menossa - Hermannista heinään!  Koska naiset ovat tunnetusti pahoja itkemään, oli selvä että sateen riski oli suuri tällaisella viikolla. Erityisesti kuulemma Saara, Reetta ja Mataleena olivat kinttunsa kastelevia naisia. Nimitykset olivat sen mukaisia. Itä-Suomessa puhuttiin Kusmatelista. Ja Mataleena itköö mielellään. Reeta pissi pirahutti. Markettaa sanottiin rumasti vesiperseeksi tai kusihännäksi. Syy sateeseen siis vieritettiin aina merkkipäivän viettäjän syyksi. Marketta raukka, sanottiin että jos Markena sataa, sataa seitsemän viikkoa.