Eilinen käkikello tuli ja meni. Äkkinäinen poisto saattoi olla turha varotoimi, sillä tarkempien tutkimusten jälkeen totesin, että minut säikäyttänyt suunnilleen kilometrin mittainen hälylista olikin tosi pitkältä ajalta. Todellisuudessa pöpöjä ei sentään ollut paljon, mutta kun oli, niin varmuuden vuoksi sai lintu lentää matkoihinsa. Kun se ei edes osannut kukkua. Ja kun taisi edelliselläkin kerralla olla jotain tämän tapaista häikkää, jonka olin jo unohtanut.

Päivään mahtui toinenkin pikkuinen seikkailu. Satoi tietysti, mutta sehän ei ollut uutinen, eikä edes mitenkään kauhean hirveän runsaasti. Paksuja ukkospilviä kertyi silti koko ajan taivaalle, kun kolmen paikkeilla lähdimme asioille. Me saimme sadetta ja saimme ukkosta, joten ei tarvinnut eilenkään turhaan odottaa.

Minulle oli varattu iltapäivälle aika ns. joukkotarkastukseen. Se olikin luultavasti iän puolesta viimeinen papa-koe, jonka yhteiskunta tälle naisihmiselle kustantaa, joten ilman muuta käytin mahdollisuuden hyväkseni. Onneksi tähän kokeeseen ei tarvinnut matkustaa Helsingin Ruoholahteen, jonne keskiuusmaalaiset naiset viimeksi passitettiin mammografiaan. Nyt tarkastus oli ihan kotikaupungin yhdessä neuvolassa. Äkäisten akkojen nootit oli ehkä otettu vakavasti... mutta seikkailua mahtui tällekin retkelle.

Kun näytteenottopaikka oli entuudestaan outo ja kauppa-asioitakin olisi vielä hoidettavana, värväsin miehen mukaan autokuskiksi. Onneksi sen tein, sillä matkan aikana pääsimme keskelle rankinta rankkasadetta, mitä koskaan olemme kokeneet. Menomatkalla sataa ripotteli, mutta sitten se varsinaisesti jysähti, kun olin sisällä neuvolassa sen tarvittavan varttitunnin. Kun juoksin muutaman kymmenen metrin matkan neuvolan ovelta takaisin parkkipaikalle, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin porskuttaa nilkkoihin asti ulottuvassa vedessä. Kengät kastuivat sisältä ja ulkoa oikein kunnolla. Eikä tämä vielä mitään. Vettä tuli hetkessä niin paljon, että kadut olivat "täynnä", onneksi ei sentään laidasta laitaan, joten vähän taiteilemalla pääsi taitava autokuskini joka paikasta läpi. Eikä autokaan ehtinyt tikahtia vesilammikoissa.

Viemärit eivät ehtineet vetää sillä tahdilla mitä vettä putosi taivaalta. Lisäksi kaupungilla on sen verran kumpuilevaa maastoa, että hetkessä vedet alkoivat virrata alas kohti järveä. Tuli sekin taas todistettua, jonka tietysti kaikki karttoja tutkineet tietävätkin, että kartan pohjoinen on ylhäällä ja etelä alhaalla -hi-hih - sillä justiinsa niin vedet valuivat; kaupungin pohjoispäästä eteläpäähän.

Tietenkään viemärit eivät ehdi vetää valtavaa vesimäärää, mutta tulipa siinä autossa istuessa myös mieleen uutiset Porissa viikonvaihteessa olleista kiusanhengistä, jotka olivat tukkineet sadevesiviemäreitä sementillä ynnä muulla moskalla. Sementillä! Eivät tainneet kaikki porilaiset tykätä siitä, että Raumanmeren juhannus tuli heidän ilokseen. Yhtä kaikki, rikollista toimintaa. Meilläkin täällä alkaa huomenna Puistoblues. Toivottavasti kaikki vesi tuli jo tänään alas...

Minulla oli kamerakin kassissa, mutta siinä hässäkässä en ehtinyt ajatella kuvaamista. Pelkäsimme eniten mäen alla olevaa radan alittavaa tunnelia, mutta sinne vedet eivät olleet ehtineet vielä valua. Kun päästiin keskustan ulkopuolelle, ei enää ollut mitään ongelmaa. Sade hiljeni yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja lisäksi teiden varsien pellot imivät vedet nopeasti, vaikka pikkujärviä pelloille näytti muodostuvankin. Tähän saamme tulevaisuudessa varmaan tottua entistä useammin ja etenkin siksi, kun maa päällystetään kauttaaltaan asvaltilla.

Vesisade ja ukkosen jyrähtely olivat vajaassa tunnissa ohi ja luultavasti viemärit vetivät sen jälkeen taas kunnolla. Yhdessä kauppaliikkeessä kylläkin sadevesiviemäri rikkoutui ja liike oli evakuoitu, sillä ensin epäiltiin katon sortumista. Ihmettelimmekin, kun kauppaan ajaessamme vastaan tuli kolme pelastuslaitoksen autoa. Sinne ne varmaan olivat menossa. - Päätän raporttini yöllisestä kaupungista tähän, vai miten se nyt meni? Hyviä unia!