Nyt voin vain ällistellä omaa päätäni tai siis ihmisen ihmeellisen monimutkaista päätä. Olen nyt suunnilleen viikon verran miettinyt erään henkilön nimeä. Kysyin jopa ex-työkaverilta, muistaisiko tämä. Ei muistanut. Melkein otin jo almanakan käteeni ruvetakseni selaamaan sieltä nimi nimeltä oikeaa. Muistin sukunimen, mutta etunimi oli ihan hukassa. Nyt sitten tänään, ihan yllättäen se putkahti mieleeni. Mirkku! Mirkkuhan se kaivattu nimi oli. Alitajunta sai tällä kertaa tehda tavallista kauemmin töitä, mutta sieltä se vain tuli.

666320.jpg

Olen myös viime aikoina yrittänyt kaivella muistini syvästä lähteestä tiettyjä lapsuuteen liittyviä muistoja. Kyllä ne vielä sieltä nousevat. Jos siis jotain muisteltavaa ylipäätään on olemassa aivojen lokeroihin tallennettuna, niin sieltä ne tulla tupsahtavat. Joskus tuntuu, että lähimuisti on heikentynyt. Mies sanoo, että muijalla pätkii. Ja kas, samaa sanon hänestä. Onneksi ei sentään kohtuuttoman paljon kummallakaan.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän aivojen ihmeellisestä toiminnasta, mutta deletoin sen. Omista vaivoistani  voin kirjoittaa mitä vaan, mutta tässä tuli toisesta ihmisestä sen verran yksityiskohtaista tietoa, että oli viisainta poistaa se. Sanonpa vain, että niiden tapahtumien jälkeen en ole hetkeäkään epäillyt ihmeiden tapahtumista.