Mukava aloittaa uutta viikkoa, kun aurinko paistaa. Paistaa myös ikkunoiden läpi niin, että pian kai olisi aloitettava ikkunoiden kevätpesu. Se ei erikoisemmin kylläkään inspiroi enkä kaikkiin ikkunoihin edes pääse käsiksi.

Isäntä lähti asioilleen ja hakee samalla postista kirjapaketin. Tulossa on melko tuore kirja kahdesta sarjakuvasankarista, Vihtorista ja Klaarasta, jotka kiehtoivat meitä kumpaakin suunnattomasti lapsena. Klaara oli tärkeilevä kaupunkilaisrouva ja Vihtori bisnesmies, jonka erikoisherkkua oli lammaskaali. Perheessä taisi olla tytär ja poikakin. Olikohan tämä Suomen Kuvalehden vai Uuden Suomen sarjiksia? Toivottavasti teos on odotusten mukainen ja historiakin varmaan selviää pian, riippuen siitä kumpi meistä saa sen aloittaa. Minulla on yleensä etulyöntiasema sen takia, että luen meistä kahdesta huomattavasti nopeammin. Isäntä lukee hitaasti, pohtien ja mieleen painaen. Minä luen äkkiä, mutta myös unohda yksityiskohdat nopeasti. Sen takia kestän lukea kirjoja moneen kertaan.

Helena Anhavan hieno muistelmateos on minulla edelleen kesken. Ei siksi, etteikö kirja miellyttäisi, päinvastoin. Vastaan tuli muuta, mielenkiintoista luettavaa ja säästelen Anhavaa aikaan parempaan. Luin parikin 1900-luvun alkupuoliskon liike-elämää ja teollisuutta käsittelevää kirjaa Paloheimo-suvun näkökulmasta tarkasteltuna. Mielenkiintoisia teoksia ja täydensivät erinomaisesti aikaisemmin talvella lukemiani historiateoksia marsalkka Mannerheimista ja Hella Vuolijoesta. Sama aika, erilaiset ideologiset näkemykset.

Lukemissani kirjoissa oli kuitenkin niin paljon asia-asiaa, että väliin tarvittiin taas muuta ikään kuin kevennykseksi, dekkareita ja romantiikkaa. Aloitin eilenillalla ruotsalaisen Anna Janssonin tuoreimman, jonka takakannen mukaan tosin on odotettavissa myös ajatustyötä vaativaa lukemista. Teemana näet on lintuinfluenssa. Muutaman sivun perusteella ei kirjan sisällöstä vielä osaa sanoa sitä eikä tätä, mutta olen pitänyt Janssonin aikaisemmista dekkareista.