Aloitin pari päivää sitten neuletakin kutomisen, mutta se on vasta niin alussa, etten oikein viitsi kuvatakaan. Ihmettelin ja yhä edelleen ihmettelen, missä ovat kaikki perusvilliksen teko-ohjeet. Vaikka miten etsin, oli vaikka minkälaista nuttua, mutta ei tavallista vanhanajan neulejakkua ilman pitsejä, palmikoita ja muita hörhellyksiä.

Vaikka etsin ohjetta netistä ja kirjoista, en sentään jaksanut ruveta penkomaan vanhoja käsityölehtikansioitani, vaan ostin uuden. Sieltähän se löytyi. Kun jätän palmikot pois ja teen pelkkää helmineuletta, niin pääsen ehkä suunnilleen siihen mitä olen hakemassa. Nalle Colorin lopetetut, klassiset ruskea-beige-harmaa-valkoiset värit viehättävät silmääni. Samaa ei voi sanoa Novitan nykyisestä väriskaalasta, vaikka onneksi he ovat sentään tainneet viedä harmaan väripadan kellariin piiloon.

Joku lehti haastatteli juuri lankatehtaan väkeä ja kuulosti siltä, että meikäläiset, näiden klassikkojen suosijat, emme ole halutuinta kohderyhmää, jos kohderyhmää ollenkaan. Painopiste on rannekkeiden, huovutusten ja pipontekijöoiden nuorekkaassa ryhmässä. Vähän kärjistäen.

Neulomisen lisäksi olen näperrellyt. Tein nukketaloon portaat ja sitten innostuin ompelemaan eteiseen verhoja ja samalla vauhdilla syntyi kolme pientä tyynyä eteisen sohvaan. Sohva on vasta lääkerasian muodossa, mutta on tuota pikaa valmis. Päällystän sen valkoisella kopiopaperilla ja ehkä vielä maalaankin. Kokeilin eilen kaikenlaisia muotoiluja, mutta niistä ei syntynyt muuta kuin sutta ja sekundaa. Otan kuvan vasta pienen viimeistelyn jälkeen, tietenkin nukkissivulle.

Lupasin kirjoittaa alkuviikon taideostosteni tekijöistä. Teen heistä oman sivunsa, jota aloittelen nyt heti.