Ehei, tauti ei ainakaan vielä ole iskenyt minuun. Mies kyllä valitteli eilen flunssaa, palelikin helteessä niin että melkein haki pitkät kalsarit jalkaansa. Hän ehkä sai tartunnan viikonlopun soittokeikalla, kun soittokaveri oli ollut pahassa flunssassa. Aikaa myöten tauti takuuvarmasti tulee minullekin.

Nyt valitusvirteni koskee epäonnistunutta aamun avausta. Juon aamuteet kesäaikaan terassilla, jonne taiteilen termarin ja mukin sekä leipälautasen lisäksi lasillisen aamujuomaani, kaikki tarjottimella. Näin hellepäivinä olen rohkeana tyttönä lastannut tarjottimelle vielä muovisen vesikannun. Ei olisi pitänyt kantaa termaria pikkurillin varassa tarjottimen alla ja samalla avata ulko-ovea lukosta toisella kädellä...

1780459.jpg

Vain heilahdus ja heläys! Tämä nätti termari oli lattialla ja äänestä kuulin heti, että lasisisus oli miljoonana siruna. Onneksi kansi pysyi kiinni ja suurin osa teestä kannussa. Ei tässä vielä kaikki: myös tarjotin oli eteisen lattialla, mutta sekin onneksi oikein päin ja kaikki tavarat tarjottimen reunojen sisäpuolella. Juomalasi tosin meni nurin eli tänään söin ProViva-juomalla kostutettuja leipiä ja teetäkin vain yhden mukillisen, sen jonka olin kaatanut jo keittiössä valmiiksi. Tappioiksi on vielä laskettava mehustunut yöpaita ja kylpytakki, jotka ovatkin parhaillaan pesukoneessa. Eteisen tumma mattokin sai pienen fläkin, joka tosin ei pahasti edes näy. Aamutee ja lehdenluku rinnukset mehussa oli kaikkea muuta kuin miellyttävää.

Termari tietysti meni suoraan roskikseen. Harmillista, sillä tykkäsin tästä kovasti. Toivottavasti samaa mallia vielä löytyy ja mieluiten samaa väriäkin, mutta se luultavasti on toiveajattelua. Joskus käteni pettävät syyttä suotta, mutta tämä oli kyllä selvä oma moka, siis tasapainotekninen virhe. Vähän myös painotekninen. Pitäisi uskoa, että ranteeni eivät kestä noin isoa lastia.

Mutta kun mummoilla on pikkutyttöjen mieli. Kroppa raihnastuu, mutta itse ei koskaan ajattele olevansa vanha. Sitähän kuuskymppinen oikeasti on. Ei vanheneva, vaan fyysisesti vanha, kun vertaa vaikka siihen, mitä jaksoi esimerkiksi nelikymppisenä. Tietysti vanhuutta periaatteessa piisaa seuraavat kolme, neljäkymmentä vuotta ja moni on vielä tässä iässä erittäin vetreässä kunnossa.

Kaikki vain eivät ole. Osittain varmaan kysymys on perimästä, mutta aika pitkälti vaivojen lähdettä voi hakea uuvuttavasta ja stressaavasta työstä. Kauheinta on mielestäni se, kun itse on innostunut ja motivoitunut työstään, mutta ei saa sille vastakaikua. Koko elämänmittainen osaaminenkin voidaan mitätöidä muutamalla lauseella. Eli siis kuulee tehneensä vain vääriä asioita, olevansa ylipäätään väärä ihminen. Kunnianhimoa enemmän kuin taitoa? Suuret luulot itsestään? Vain vääriä valintoja, opinnoista alkaen? Mitätön kaiken kaikkiaan?

Ilman rakasta miestäni en varmasti olisi uupumuksesta selvinnyt näinkään nopeasti. Edes se ei auttanut, että tiesin tehneeni oikeita asioita ja osaavani sen mitä tein. Eivät "ne toiset" olisi tehneet yhtään sen paremmin... silti toipuminen kesti useita vuosia. Vaikka joku rikki helähtänyt termoskannu harmittaa, niin on todella isompiakin murheita eikä niidenkään kanssa pitäisi mennä petiin peiton alle. Helppo neuvoa, kun itse nipinnapin on selvinnyt kasassa...

Toisen ihmisen mitätöinti työyhteisössä ei varmaankaan ole kovin harvinaista. Työn määrä tai laatukaan sinänsä eivät ehkä ole ratkaisevia, vaan se, miten sinua kohdellaan edellyttäen että työmäärä pysyy kohtuudessa. Minulla se ei pysynyt, mutta jaksoin kun oli pakko eikä ollut mahdollisuuksia hellittää. Se on pienen firman ikuinen ongelma, sama kuin yrittäjälläkin. Tietysti asuntovelat ja aikaisemmin ura yksinhuotajaäitinä pitävät tiukasti ja ronklaamatta työn syrjässä kiinni.

Nämä kaikki sitten yhdessä aiheuttavat ne fyysiset vaivat, joiden kanssa esimerkiksi minä saan seurustella elämäni loppuun asti, vaikka nyt aurinko paistaa ja elän parasta mahdollista aikaa. Onnellista elämää.

Tämä päivä on merkittävä: tasan kymmenen vuotta sitten minusta tuli mummi. Näitä synttäreitähän me viikonvaihteessa juhlimme. Kännykkä muistutti äsken, että soittelen lapselle onnittelut.