Otin eilen runsaasti kuvia palomiehistä, -autosta ja koivuvainaasta, mutta olkoot. Jokainen tietää, miltä näyttää keskeltä katkennut vanha koivu tai sen maassa levällään makaavat oksat ja sähköjohdot. Sen sijaan tässä kuvassa sama koivu on vielä hengissä ja se on otettu vain päivää aikaisemmin. Tuo musta raita eli ikkunanpoka olisi pitänyt siivota kuvasta, mutta se olisi vienyt puolet enkelin päästä saman tien.

1633130.jpg

Olin jo edellisenä iltana kuvannut tuon saman suojelusenkelin sinistä taivasta vasten ja halusin vielä ottaa päiväkuvan, taustana niin usein kuvaamani koivu. Tuossa se nyt on viimeistä kertaa... Aikaisemmin olen vähän naureskellut puiden halaajille, mutta tuo vanha koivuraukkahan on kuin menetetty ystävä. Enkeli taisi toimittaa virkaansa, sillä jos tuulenpuuska olisi tullut toisesta suunnasta, olisi puu hyvinkin saattanut rysähtää suoraan ikkunasta sisälle ja samalla ihan sänkykamarin kohdalta talon katolle. Emme itse asiassa edes tiedä, kaatuiko puu yöllä ukonilman aikaan vai päivän tuulenpuuskassa. Mies huomasi iltapäivällä, että yksi pihan sähkötolppa oli ihan vinossa. Selvisi, että ainakin kaksi tolppaa on vaihdettava. Ihmeellistä, että johdot eivät katkenneet eivätkä sähköt menneet.

Puulle ei vielä ole tehty mitään. Rungon pätkiminen ja siirtäminen voikin olla aika kova urakka, josta emme itse selviä. Oksiakin on vaikka miten paljon hujan hajan pellolla, jonka jo naapurin isäntä kävi tarkastamassa. Varmaan häneltäkin tulee lasku siitä kun neljä, viisi miestä tallusteli orailla. Mies aikookin kuulostelella, minkä kannan vakuutusyhtiö asiaan ottaa vai saammeko pitää tulevat laskut omina hyvinämme. Tänään on ollut muuta ohjelmaa ja kun vihdoinkin sataa, katselemme sitä mieluummin sisätilossa.

Tuuli aiheutti myös toisen, pienemmän vahingon. Kasvihuoneen ovi on juuttunut kiinni sen jälkeen kun se irtosi tuulessa alaluiskastaan. Panin eilen pöngän oven eteen, ettei ovi lähtisi kokonaan lentoon. Ainakaan minä en osannut tehdä asialle mitään ja kun kasvit näyttivät voivan hyvin, niin odottakoon kunnes isäntä lähtee tutkimaan asiaa. Mutta eipä hänkään innostunut konttaamaan märässä ruohikossa.

Isäntä kävi tänään lääkärissä: lähete aluesairaalaan lähti saman tien liikkeelle. Verikokeiden arvot olivat kuulemma olleet normaaleja, mutta silti... jotain on. Toivottavasti se sama suojelusenkeli toimittaa nytkin virkaansa. Lohdutimme toisiamme, että jos asialla on kiire, tulee kutsu pian ja jos ei niin kiire, niin tulee se kuitenkin jollain aikataululla hoitotakuun perusteella.

Toinen tytär kävi kertomassa kuulumisia pääsykokeestaan, jonka tulokset tulevat joskus ensi kuun puolella. Kokeet olivat menneet ainakin omasta mielestä kohtuullisen mukavasti. Selvästi hän kuitenkin jo epäröi valitsemaansa alaa ja vähän kuin toivoisi, ettei pääsisi kouluun. Varasuunnitelmien teko on täydessä vauhdissa. Olimme isänsä kanssa kumpikin sitä mieltä, että omaa sydäntä kannattaa aina ensin kuunnella eikä väkisin hakeutua - eikä ainakaan sosiaalisten paineiden takia - alalle, jolla ei ikinä tulisi viihtymään. Ei hänestä ole kahdeksasta neljään pöydän takana istuvaksi toimistotädiksi. Ratkaisu olisi helppo, jos hän jäisi rannalle, mutta hankala, jos hän pääsee hakemaansa laitokseen. Sanoimme kuitenkin yhdestä suusta, että raha ei ratkaise työssä viihtymistä eikä amk-tutkinto sinänsä takaa edes sitä rahantuloa tai edes alan työpaikkaa. Alkuperäinen ala on kuitenkin se hänen suuri unelmansa, vaikkei ehkä statukseltaan sitä mitä jotkut urakiilto silmissä olevat kaverit tai sukulaiset arvostavat.