Viime yö oli kummallinen. Jos uskoisin taikuuteen, niin voisin väittää jonkun luudalta tipahtaneen noita-akan kiusanneen minua huvikseen kolmannentoista päivän ja perjantain kunniaksi. Menin nukkumaan ihan tavalliseen tapaan ja nukahdinkin. Heräsin ja lähdin vessaan. Mieheni oli liikkeellä samaan aikaan ja sai melkein sydänkohtauksen, kun akka hiippaili vastaan leveässä yöpaidassaan hämärässä aulassa. Kello oli ehkä noin yksi.

Menin takaisin sänkyyn ja luin kirjaa. Sammutin valot. Valvoin edelleen. Otin toisen, kevyemmän kirjan. Sammutin valot. Valvoin edelleen. Kääntelin ja vääntelin itseäni sängyssä. Puoli kolmelta lähdin työhuoneeseen ja avasin tietokoneen. Katsoin uutisia. Ei mitään merkillistä menossa. Päätin tehdä yhden uuden napin. Tein napin. Unohdin tallentaa sen.  Puoli neljältä suljin koneen ja kömmin takaisin sänkyyn. Nukahdin. Varmaan kaikki noita-akatkin olivat jo pehkuissaan. Heräsin kello 8.20. Haluan perjantaisin katsoa aamutelkkarista Jälkiviisaat.

Luultavasti iltapäivällä näytän tältä:

513799.jpg

Nyt aamulla tein suunnilleen saman näköisen napin kuin yölläkin. Kertokaa, ellei tämä toimi! Tein toisenkin, jossa oli vähemmän tavaraa, mutta se vaatii vielä tutkimista ja korjaamista. Kone ei tuntenut piirroskuvan formaattia. Tämmöistä tämä tietokonemaailma on, tekemisen iloa yrityksen ja erehdyksen kautta.