Ensimmäiseksi mahdottoman isot kiitokset edellisen postauksen mukavista kommenteista, Kaisa, Anitta ja Intsu. Kiva lukea, että teilläkin oli ihan vastaavia kokemuksia ja vielä iästä riippumatta.

Ikäkysymys on vissiin tämänkin aamun teemani. Käteni pettävät. Siis eivät käy hiplaamassa vieraita miehiä tai muuta sellaista, vaan aina silloin tällöin pudottavat jonkun esineen. Yllättäen ja pyytämättä, kuten entisellä likalla. Mitä suurempi potentiaalinen sotku, sen varmemmin esine putoaa lattialle. Mitä likaavampi sisältö, sen varmemmin se hupsahtaa matolle. Ja mitä arvokkaampi esine, sen varmemmin se hajoaa. Tämähän on sanomattakin selvää.

Tänään nostin työpöydällä olevaa peltipurkkia paikalleen. Tietysti se tipahti ja kaatoi juuri lataamani kahvinkeittimen. Vedet ja porot lensivät pöydälle ja lattialle, tietysti. Onneksi pannu ei ollut vielä keittimessä eikä keitinkään päällä. Onneksi peltipurkki ei avautunut, sillä enää sitä olisi puuttunut, että sisällä olevat leseet ja pellavarouheet olisivat osuneet samaan sotkuun. Ja onneksi tiskikoneen luukku oli raollaan, jolloin suuri osa moskasta valui luukusta sisälle. Totta kai kone oli täynnä puhtaita astioita, mutta se oli murheista vähäisin. Nyt tiskit on tiskattu uudestaan, pöytä ja lattia siivottu ja kahvitkin juotu.

Sitä vain ihmettelen, onko tämä joku oikea vaiva, vai mikä saa kädet pettämään? Minkään aikaisemmin todetun sairauteni oireistoon se ei sovi, mutta ainahan sitä luulotautiselle ihmiselle uusiakin vaivoja voi kehkeytyä...

Kun tämän häsläyksen jälkeen jo join kaikessa rauhassa aamuteetä ja luin lehteä, yöpaidassa edelleen, huomasin yhtäkkiä miehen puussa ikkunan takana. Se tietenkin oli tämä energialaitoksen alihankkija, jonka piti tulla vasta juhannuksen jälkeen, kuten alihankkijan alihankkija oli eilen kertonut. Kaveri laitteli johtoja uuteen pylvääseen kaikessa rauhassa ilman sitä tietoa, joka oli eilen säikäyttänyt alihankkijan alihankkijan: osa johtimista oli paljaana ja lähes maassa meidän pihamökin nurkalla. Hyvin kulkee tieto. Isäntä kävi valistamassa kavereita, mutta taas tuli hälytys toiseen, kiireellisempään paikkaan jonnekin naapuripitäjään. Yhtäkään asiaa nämä sähköiset alihankkijat ja heidän alihankkijansa eivät ole ehtineet tehdä kerralla valmiiksi. Näin niitä kustannuksia syntyy, kun miehitys on minimissä. Mutta pääfirman kannattavuus ehkä paranee ainakin optiomiljonäärien silmissä. Eiliset miehet, vai oliko se jo toissapäivänä, joka tapauksessa he säikähtivät tosissaan maata hipovia avojohtoja, varsinkin kun näkivät pihassa leikkivät pikkupojat.