Voi miten ihanasti aurinko on tänään paistanut! Mies kävi äsken hakemassa "pikkuapulaisen" avukseen, jolloin pääsin toteamaan, että auringosta huolimatta oli aika kylmää, kuten lokakuun viimeisenä päivänä kuuluu ollakin. Mies sai vihdoinkin ruohonleikkurin toimimaan - kaverin laturi oli lainassa - ja kunnosti laitteita siinä toivossa, että pyhien jälkeen pääsee vielä keräämään lehtiä. Oli hän sentään pyhäinpäivästä huolimatta silpunnut pahimmat eli hevoskastanjan suuret lehdet pieniksi. Nyt apulaista tarvittiin työntämään koneen takapyörien alle pölyt, jotta mies pääsi teränvaihtoon.

Meidän pyhäinpäiväämme kuului tänään käynti hautausmaalla. Vein kynttilän mummin ja vaarin haudalle. Toisen kynttilän jätin tuntemattomiksi jääneiden vaarin vanhempien haudalle. Ajattelin, että se on yhteisenä kunnianosoituksena kaikille esivanhemmille. Liekö näille viime vuosina kukaan kynttilää vienytkään? Seurakunta oli kuitenkin jo laittanut heidän haudallaan erikat paikoilleen, mitä taas omien isovanhempieni haudalla ei vielä ollut. Onneksi nappasin kotoa maljakosta muutaman krysanteemin oksan mukaan. Harmittelin haudalla, että en ottanut kolmatta kynttilää mukaan, sillä tämän talon entisen isäntäväen leveä hauta oli kovin tyhjä ja yksinäisen näköinen. Lähiomaisia heiltä ei jäänytkään, ei ainakaan serkkuja lähempiä, kun viimeinenkin sisarussarjan jäsenistä 50-luvun alussa laskettiin  haudan lepoon.

Jo kaukaa näin viime vuonna leskeksi jääneen isän serkunvaimon seisovan murheellisena anoppinsa haudalla. Hän ehti lähteä toiseen suuntaan ennen kuin pääsin lähelle. Varmasti hetki oli tarpeeksi vaikea ilman sukulaisten haastattelujakin, joten ehkä oli hyväkin ettemme tavanneet.

Kun viimeksi kävimme vanhempiani tapaamassa, rupesi isä yllättäen kertomaan, että he ovat ajatelleet itselleen polttohautausta. Siitä päätellen he ovat tarkkaan miettineet ja luultavasti myös kirjanneet tahtonsa. Tuhkausta tosin olisin viimeksi kuvitellut heidän tahdokseen. Samaa mekin olemme puhuneet, mutta mieheni on jyrkästi sitä mieltä, että hänen tuhkansa ripotellaan nimettömänä metsään, siis hautausmaalle kylläkin, mutta anonyymisti ilman mitään nimikylttejä. Minä olen oppinut arvostamaan näitä vanhoja, lähes ikiaikaisia sukuhautoja. Toisaalta mitäpä sillä sitten on väliä, luut tai tuhka, ihmisen tyhjä kuori ovat missä ovat.