Mikähän tätä vehjettä vaivaa, kun pätkii, pätkii. Pätkii ehkä itsellänikin, sillä esitimme kunnon kuluttajia eli ravasimme ainakin pari tuntia paikasta toiseen ostoksia tekemässä. Apteekista alkoon, postiin, kenkäkauppaan, ruokakauppaan, kirjakauppaan, astiakauppaan.

Mies sai lenkkarit ja minä kaksi uutta kirjaa. Toinen oli divarilöytö ja on synnyinpaikojeni historiaa niiltä ajoilta kun se kuului vielä samaan pitäjään esimerkiksi Janakkalan kanssa. Tätäkään kirjaa ei voinut toivoa löytävänsä muuten kuin satunnaisesti hyvällä tuurilla, sillä painovuosi on suunnilleen 1961.

Toinen kirja tarttui kirjakaupasta matkaan, kun olin tekemässä ihan muita pikkuhankintoja. Myyjä oli aktiivinen ja kauppasi minulle ohimennen myös keltaisen pääsiäiskranssin suunnilleen kahdella ja puolella eurolla. Kirja on Anna Janssonin uusin dekkari. Minä olen siitä-kin höpsö, että jos rupean lukemaan jotain kirjailijaa, niin haluan lukea ja mieluiten myös saada hyllyyni koko tuotannon, oli se mitä lajityyppiä tahansa. Varmuuden vuoksi piilotin ostoksen laukkuun, sillä on tässä viime aikoina tullut tehtyä enemmänkin näitä kirjaostoksia. Ei sillä, mies on itsekin ahkera lukija, vaikkei voi sietääkään dekkareita eikä varsinkaan "naistenkirjoja".

Myös pääsiäisviinit on nyt hankittu ja sitä lajia on riittävästi, mutta on meillä toistakymmentä  ruokavierastakin, vaikkeivät tulekaan varsinaisesti ryyppyjuhliin Cool. Itselle varasimme valkoviiniä kalan kanssa perjantai-illalliselle, vaikka kalaruoasta ole vielä ajatustakaan. Kumpanakin pääsiäispäivänä kulautellaan kuitenkin lammas alas punaviinin saattelemana. Lampaatkin ovat jo kotona, pakkasessa.

- Tarkoitus oli etsiä minulle vielä tänään kevättakki. Tarvitsisin sekä ulkoilutakin että jotain suhteellisen säällisen näköistä päällysvaatetta, mutta kas kun olivat kaikki kutistuneet kaupan rekeissä. Sitä paitsi värit olivat pääasiassa valkoista, beessiä ja mustaa eli eivät ollenkaan minun värejäni. Vaikka periaatteessa ihmisellä pitäisi olla yksi kunnollinen "hautajaistakki", niin en ole valmis ostamaan mustaa palttoota ennen kuin pakon edessä. Valkoinen on vauvojen väri ja beessikin on minun väriskaalassani siinä ja siinä.

Sivumennen sanottuna se beessi liivijakkuni, jota olen ahkerasti virkannut, on valmistumassa lähiaikoina. Sekin kaipaa vielä alleen liilan puseron, eli hankintoja riittää. Miehen oli pakko saada uudet lenkkarit, sillä vanhoista tuli kuulemma vesi sisään. Kun edelliset maksoivat kympin, niin nämä olivat jo huomattavasti arvokkaammat, peräti 12 euron hintaiset.

Viimeisestä ostospaikasta lähti mukaan iso valurautapata, johon toisen pääsiäislpäivän lammas pääsee muhimaan. Minähän rikoin talvella ihan omaa huolimattomuuttani vanhan hyvän Kokki-patani, joka myös oli tarpeeksi suuri meidän sukupäivällisten keitoksiin. Tämä on suorastaan jättikokoa ja painava kuin mikä, mutta on taatusti ainakin uuninkestävä.

Mies jo lopetti kolmannet soittoharjoituksensa ja minä vielä istun täällä. Lähdenkin nostamaan jalat tuolille ja jatkamaan jakun virkkaamista. Jospa se vielä ehtisi pääsiäiseksi valmistumaan?