En voi olla vuodattamatta myrkkyistä mieltäni. Kävin uudestaan kirpputorilla ja löysinkin yhtä ja toista luettavaa, mm. Juhani Ahon Kootut muistelma osat I ja II. Ne olivat ihan samalla alehyllyllä josta poimin kärryyni muutkin kirjaostokseni. Hintaa ei näissä eepoksissa ollut, mutta muut olivat siinä euron, kahden luokkaa. Arvelin saavani nämäkin vähintään kohtuuhintaan, sillä ne oli näköjään ennen kirppishyllylle pääsyään ostettu kirjaston poistomyynnistä.

Luulin väärin! Lähetyskirppiksen täti kaivoi esille antikvariaattien kirjaluettelon, näin arvelen, ja rupesi etsimään sieltä hintaa. Siis hintaa poistomyynnistä ehkä eurolla ostetuille tai kukaties varastetuillekin ex-kirjastonkirjoille! Etsi ja etsi eikä hyväksynyt ehdotustani, että panisi nyt jonkun hinnan niille, niin saisimme kaupat tehtyä. Ei käynyt. Tuli sitten ilmeisesti pomokin paikalle. Hän oli samaa mieltä. Eihän nyt Kuuluisan Juhani Ahon Kirjoittamille Teoksille voi keksiä hintaa noin vaan omasta päästä. Samaan aikaan kun kirppis myi kaiken tavaran pois - 70%:n alennuksella, tutkivat nämä arvoisat kauppiaat hintalistaansa. 

Sinne jäi herra kirpputorinjohtaja (tai kuka lie) plaraamaan hintakirjaansa ja sinne jäivät myös nämä kaksi kirjaa. Jäivät, kun ei hintaa löytynyt eivätkä nämä kauppiaat käsittäneet, että kirjoista ei voisi edes ottaa arvokirjan hintaa, vaikkei kirjaston korttitaskusta takakannessa ollutkaan kuin rippeet jäljellä.

Tämähän on hyväntekeväisyystoimintaa, jonka tuotosta ainakin pitäisi mennä osa lähetystyöhön. Sen takia olen itsekin lahjoittanut sinne vaikka kuinka paljon käyttökelpoista tavaraa, astioita ja kirjoja pääasiassa. Jos myyntiin sattuu tulemaan vaikka joku Arabian antiikkikermanekka tai Tapio Wirkkalan vaasi, niin on paikallaan tarkastella, mikä on markkinoilla käypä hinta. Mutta ahneudellakin pitäisi olla rajansa. Jäi tosi paha maku suuhun, suorastaan etova.