Aurinkoista Marianpäivää! Lupailin eilen, että kerron kuulumisia. Kuuluminen kulkee tässä:

Kyseessä ei ole uusi mies, vaan uutta on tämä mummomallinen vekotin, jonka kanssa mies potkuttelee. Tämä on meille tuikitarpeellinen ulkoiluväline, kuten minulle asia perusteltiin. Huonojalkainen ja kipeäselkäinen mies on valitellut koko talven sitä, ettei jaksa talviulkoilla, juuri ja juuri kävelee postilaatikolle ja kauppareissutkin ottavat kovin voimille. Nyt hän sitten löysi tällaisen vehkeen, joka EI oli rollaattori, vaikka moni niin arveleekin ja jolle kaikki nuoret ja tervekinttuiset takuuvarmasti naureskelevat. Olemmekin nähtävästi uusia matkailunähtävyyksiä, kun vuorotellen tällä potkuttelemme kesät, talvet.

Tämä siis on pyörillä kulkeva potkukelkka, jonka nimi on Potku-Pekka, meillä tuttavallisemmin Potkupete. Siinä on neljä isoa pyörää, kaksi jarrua, kori ja oikein penkki lepohetkiä varten. Koriin voi pakata käsilaukun, kameran, kiikarin ja vaikka eväät. Ihan lumisohjossa tämä ei kulje, mutta voisin ajatella, että tämän kanssa uskaltaa liikkua liukkaallakin kelillä, jota etenkin minä pelkään.

Itse en ole vielä ehtinut (tai tohtinut) kokeilla tätä, mutta kun mies tuli eilen koeajolta, kehui hän ostosta hyväksi. Potkutella voi vuorotellen kummallakin jalalla ja Peteä ei kuulemma saa millään kaatumaan. Epäilemättä tämän voi ajaa vauhdilla vain ojaan, mutta katsotaan nyt miten ämmän käy. Ja vaikka toistaiseksi kiistän jyrkästi rollaattorin tarpeen, niin uskoakseni sekin päivä tulee meille molemmille.

Äsken mies ilmoitti lähtevänsä ulos. Täytyyhän Peteä ulkoiluttaa...