Päivitän tuoreet kuulumiset nukketalo-blogiini Villiviinin talot. Tervetuloa taloon! Nappaa tästä kuvaa ja linkitä nappi omaan blogiisi, ole hyvä.

Lopussa on kuvia Joulu-Mattilasta.

Nukkekoti on minulle hyvin uusi ja hyvin mieluisa harrastus.Kevät ja kesä 2009 toi perheeseen ja sukuun erilaista sairautta ja vaivaa ja ehkä juuri se viritti minut sopivalle taajuudelle. Halusin myös venytellä sormiani ja kokeilla, kulkeeko koordinaatio pään ja töppösormien välillä. Ja yksi tärkeä pointti: osaanko tehdä käsillä tällaista pientä käsityötä, kun tunnetusti olen ollut hätähousu, jonka on saatava työ nopeasti valmiiksi.

En ole edes lapsena leikkinyt nukkekodilla. Mollamaijat toki saivat kämppänsä, sänkynsä ja lastenvaunusta, käpylehmät tarhansa ja navettansa ja oli meillä kauppaleikitkin. Kun asuimme maalla, leikit yleensä rakennettiin pihalle ja liiterin pikkukoppiin. Oikeaa nukketaloa ei ollut minulla eikä sisaruksillakaan. Perinne jatkui: tytär muisteli, että hänellä kyllä oli nukkekoti, mutta aika alkeellinen. Minä muistan hyvin lapseni nukketalonsa kalusteet, mutta nekin on hävinneet. Ehkä ne maatuvat parhaillaan jossain kaatopaikalla. Hänellä oli sini-keltaisia huonekaluja ja pienempiä, luultavasti oluttölkeistä leikattuja erikoisia pikkukalusteita. Valitettavasi nekin ovat kadoksissa.

Tämä on esipuhetta asialle. Ensimmäinen yritelmäni on valmiina ja siirrän tänne pikkuhiljaa kuvia ja tarinaa Mattilan talosta. Osa kalusteista on itse näperreltyjä, osa on löytynyt tytärpuolen "jäämistöstä" meidän aitan ylisiltä, siis hylättynä . Samasta paikasta löytyi myös valmis talo, Lundbyn Göterborg-mallin joku versio jostain 1980-luvulta. Uskalsin lupaa kysymättä kähveltää talon omiin tarkoituksiini, sillä meillä on  kalustettuna tyttären myöhemmin saama talo lasten leikkikäyttöön. Sillä lapsenlapset ovatkin leikkineet ahkerasti, purkaneet joskus hyvää, joskus pahaa mieltään. Olon voi arvata, jos vierailun jälkeen nukkeisä on ovipielessä matkalaukku kädessä tai jos leijonaperhe makaa tassut pystyssä!

Tämä on jo melko pitkälle kalustettu oma taloni. Mittakaava lienee 1:16.

Talo on täysin kuvitteellinen Mattilan maatila, jota hallitsevat Matleena ja Matti. Tilalla on karjaa, ainakin muutama lehmä ja hevonen, sikapossuja ja lampaita. Erikseen kannattaa mainita Onni-pässi, joka on jo ehtinyt virantoimitukseen eli ollut blogini onnettarena, siis onnena. Talossa on tietysti myös koiria ja kissoja.

Tästä kaikki alkoi

Kesällä 2009 löysin aitasta hylätyn Lundbyn nukkekodin ja kassillisen nukkekodin kalusteita ja muuta tavaraa. Tietysti olin jo lukenut sieltä ja täältä nukkekotiharrastuksesta, mutta vasta nyt idea sytytti. Tämä on minun uusi juttuni! Kannoin romut sisälle ja ensimmäiseksi suihkutin kaikki puhtaaksi 15 vuoden pölyistä ja hiirenpapanoista. Värit olivat ällöttävät eikä rakennus muutenkaan houkutellut.

Tutkin lisää nettiä ja totesin, että uudet talot ovat paljon, paljon komeampia, suurempia ja kalliimpia. Taidan sittenkin remontoida vanhan mörskän. Jo valmiiksi varoitan: en ole tarkan työn mestari, joten pedantit voivat jo tässä vaiheessa etsiä todellisten taitajien nukketalosivuja. Kunnioitan heidän taitojaan, mutta koska itsestäni ei siihen ole, haluan näyttää että myös tällainen tumpelompi voi kokea tekeleistään suurta onnistumisen iloa.

Maalari maalaa taloa

Kävimme miehen kanssa maalikaupassa eikä myyjää yhtään naurattanut, kun kerroin maalaavani talon, tarvitaan yksi desilitra mustaa, yksi desilitra valkoista Miranolia. Kotona oli jäljellä ihan oikeaa punaista talomaalia. Maalaamo perustettiin pihalle, auton taakse piiloon uteliaiden ohikulkijoiden katseilta.

 Possunpunaiset muovilistat olivat kaikkein hankalimmat maalata. Maali ei muutenkaan tarttunut kovin tasaisesti, mutta Mattilahan on vanha talo. Tässä vaiheessa talolla ei vielä kuitenkaan ollut nimeä enkä tuntenut sen asukkaita.

Se kuitenkin oli selvää, että tästä tulee vanha maatilan päärakennus. Ikkunat olivat vielä liian modernit, mutta apu löytyi myöhemmin hammastikuista ja liimapistoolista, joka muutenkin on mitä parhain työkalu tässä hommassa.

Talolle löytyi kotoa juuri sopiva, reunallinen alusta ja pala ruohomattoa. Pääsin pian mallailemaan huonekaluja ja miettimään huonejärjestystäkin.

Pientä pintaremonttia

Seuraavaksi etsin omista varastoistani ja myös netistä nukketalon tapettia tapetoidakseni seinät. Jennifers Free Dolls House and Miniature Printables-sivut olivat aarreaitta! Printtasin valitsemani tapetit tavalliselle kopiopaperille ja pahaksi onneksi värikasetin punainen väri loppui juuri tässä vaiheessa. Se vaikutti tapettimallien valintaan eli pelkäsin jo, että tässä talossa ei suosittaisi punaisia kuvioita. Punaista tapettia oli kuitenkin kotona. Kohtalaisen hyvästä askartelukartonkivarastosta löytyi pinnoitetta ainakin keittiön ja ala-aulan seiniin ja jopa keittiön lattiakaakeleiksi.

Tapetoinnissa huomasin kätevimmäksi tavaksi ruiskauttaa liimaa tapetille ja sitten levittää se ihan vaan sormilla ylt´ympäriinsä. Kokeilin aluksi pensseliä, mutta se ei toiminut. Jos liiman laimentaisi vedellä, niin varmaan silloin pensselikin olisi kova sana. Sitten kun liima oli kuivunut, vedin päälle vielä kerroksen lautasliina-askartelussa käytettävää decoupage-lakkaa.

Ala-aulan takaseinä sai hienon, uniikin pinnoitteen. Olin tilannut kasan kirjoja eräältä herralta, joka paperoi paketin markka-aikuisilla postimerkeillä. Ja niitä oli paljon! Suurin osa jäi käyttämättäkin ja päällystin niillä melkein A-nelkun kokoisen pahvilaatikon, ensimmäisen nukketalo-tarvikkeideni säilytyslaatikon. Nyt niitä on jo varmaan kymmenkunta.

Lattioita varten ostin palan lattialaminaatin näköistä vaaleanruskeaa kontaktimuovia, jota tosin otin nuukuuttani liian vähän. Onneksi kylpyhuoneen matto oli jo valmiina. Tein sopivasti yhtenä aamuna roskislöydön: vallan siistin kylpyhuonematon kappaleen. Leikkasin kuluneet kohdat pois ja pistin loput pesukoneeseen.  Mattoa on vielä seuraavankin talon kylpyhuoneeseen.

Kylpyhuone

Kylpyhuone oli jo viittä vaille valmis.Kaikki kalusteet ammetta lukuunottamatta olivat jo valmiina.

Ammeeksi löytyi soikea muovikippo, jonka päälle muotoilin itse kovettuvaa muovailumassaa. Tassuiksi liimasin puuhelmet.  Tyylikästä ja kalseaa.

Kaipasin taloon vähän ylellisyyttä, joten maalasin ammeen kullanvärisellä askartelumaalilla. Suihkut puuttuvat vieläkin, samoin pesukone, mutta pyykkikori on jo täyttynyt, joten emäntä varmaan pesee pyykit edessä olevassa altaassa. Omakotitalohan ei koskaan tule täysin valmiiksi.

Sitten vielä rakennan, tallin, saunan, navetan

Tässä vaiheessa siirryin ulkotöihin. Talon karja tarvitsisi navetan ja tietysti talossa pitää olla kellarikin. Saunaa ei ainakaan toistaiseksi ole rakennettu. Alakerran rakentaminen helpotti myös muiden kerrosten sisustamista, koska pääsin paremmalle työkorkeudelle siitä huolimatta, että talo oli nostettu tuvan pöydälle.

Leikkasin  tukevasta pahvilaatikosta kerralla koko alakerran, samoin tarvittavia väliseiniä. Työkaluni ovat ala-arvoiset kuten näkyy, mutta nyt talo seisoo tukevasti alakertansa varassa. Varmuuden vuoksi sijoitin keskelle kellaria juuri sopivan korkuisen kaapin lisätueksi. Talon voi nostaa alakerran päältä, jos esimerkiksi haluaa viedä säilykkeitä kellarin hyllyille tai toimittaa karjan sisälle...

Rakensin  tässä vaiheessa myös terassin ja väliaikaiset portaat. Täytyyhän taloon päästä sisälle!

Navetassa on ruokintapöydässä juuri sellaiset syvennykset kuin meillä kotona maallakin oli, samoin juomakupit. Kupit ovat peräisin muistaakseni verenpainelääkepakkauksesta, joista syntyi täsmälleen oikean mallinen kuppi.

Terassin kaiteet ovat silmätippapipettien osia. Varmaan jossain vaiheessa teen kokonaan uuden terassin ja portaat ainakin sekä viimeistelen nuo pahvien leikkauspinnat vähän nätimmiksi.

Hups, onpa vino kuva. Taloon tarvittiin jo postilaatikkokin. Se on ensimmäinen näin pieni näpertelyni, joten olen siitä vieläkin ylpeä. Huomasin, että kyllä sormet tarvittaessa taipuvat!

Navetan seinät "kalkittiin" perinteiseen tapaan valkoisiksi ja johonkin kohtaan sutaisin sinistä "kärpäsmyrkkyä". Kuvan alareunassa näkyy vasikoiden "ketta" eli karsina.

Kellarin hyllykin on toistaiseksi hyvin tilapäinen eli halpaa "varastohyllyä". Vaikka seinissä on tapettia, on lattia viimeistelemätön "sementtilattia". Laatikossa on omenia eli rose-pippureita, päällä dekoupage-lakkaa.

Nyt talolla oli jo nimikin, kuten näkyy. Mattilan maitolaiturilla on maitotonkka, joka oli entisessä elämässään viinikanisterin suljin. Saman vekottimen loppuosa oli ilmetty pihakaivo. Isäntäväki näkyy tuossa jo hörppivän siideriä. Kuvan ottamisen jälkeen Matti-isäntä on saanut hiukset päähänsä. Olisikohan tupee?

 

Keittiö on kodin sydän

Vanhan puuhellan taakse rakennettiin moderni keittiö. Hella löytyi romukasasta, mutta jääkaapin tein itse. Kultalinja jatkuu täälläkin komeassa jääkaapissa, jonka värkkäsin broileripakkauksesta. Hyllyt ovat silmäpipettejä. Puulaatikko on jääkaapin alla, vaikka näkyy huonosti, mutta on siellä muutama klapikin.

Sähköliesikin oli valmiina ja ajatella, kaapiston ovet ja laatikot avautuvat! Tiskipöytä kuitenkin puuttui ja sitä rupesin rakentelemaan jostain lääkerasiasta. Mitoitus oli juuri sopiva. Altaat ovat samoja lääkealustoja, joita käytin navetassakin.

Huomaa moppi: sekin on itse tehty. Otin oikeasta mopista pätkän oranssia kuitumateriaalia ja teippasin sen  lipstikan varteen.

Yläkaapit on varmaan ostettu huutokaupasta vai olisikohan jostain romukaupasta, kun maali on noin huonossa kunnossa. Huomaa oikeaoppiset Työtehoseuran suosittelemat ritilät, omaa sukua silmätippapipetit.

Keittiössä on myös astiakaappi, vaikkkei vielä montaa astiaa olekaan. Tein verhotangot saslikkitikuista ja kannakkeet löytyivät tavaratalon pienrautapiikeistä, mitä lie pikkunuppeja. Ikkunoiden ruudutus ei oikein onnistunut eikä minulla ole saksia kummempaa työkalua, jolla niitä voisi korjata.

 

Ja sitten muut huoneet

Salin huonekalut löytyivät romuvastosta lukuunottamatta kukkasaavia, joka on alumiininen viinapullon korkki. Pönttöuuni on ihan kotitekoinen, talouspaperihylsystä tehty.

Ruokasalin kalusto ei ole minun makuuni, mutta kun sekin löytyi valmiina niin olkoon!  Verhoista tuli ensin liian lyhyet, mutta niitä oli helppo pidentää. Pöydällä oleva hedelmävati on aito, alkuperäinen Kaija Aarikan puunappi 1960-luvulta. Virkkaan tänne uuden pöytäliinan jossain vaiheessa.

Salin, ruokasalin ja sänkykamarin katonrajassa on kapeaa kankaista boordinauhaa, jolla voi kätevästi peittää pienet tapetointivirheet.

Sänky vaatii vielä fiksaamista. Alunperin siinä oli vain takajalat, mutta tein päädyn pahvista ja päällystin sen tällä samalla tummansinisellä pitsillä, josta tein myös ensimmäiset ikkunaverhot. Pitsi oli liian raskasta, joten se päätyi emännän yöpaidaksi. Lipasto, yöpöydät ja sänky pitäisi maalata, mutta en ole saanut aikaiseksi matkaa askartelukauppaan. Eikä muovimööpeleiden maalauskaan oikein innosta.

 Ala-aulassa on emännän maalausteline, mutta vielä tauluja ei ole ilmestynyt seinille. Mattoja pitäisi virkata ja tehdä pehmusteita huonekaluihin.

Käkikellosta tuli turhan suuri, mutta pienempään eivät sormeni taipuneet. Tämä etsii vielä paikkaansa tai sitten pidän tätä harjoituskappaleena ja yritän uudestaan. Käki kurkkaa luukusta, mutta on näemmä sokea.

 

 Mattilaan tuli joulu 5.12.2009

Rakensin Mattilaan kokonaisen joulukerroksen. Alakerta löytyi yllättäen vaatekomeron perältä enkä ole sille tehnyt toistaiseksi mitään. Nyt vasemmassa laidassa on Joulupukinmaa lahjavarastoineen. Oikeassa laidassa esiintyy enkeliorkesteri ja sen alapuolella on seimi.

Ensimmäiset jouluvieraatkin ovat tulleet, emännän kaksi tätiä Elwiira ja Adele. Kuten näkyy, vieraiden tulo ei miellytä isäntää, joka istuu melkein alushoususillaan alakerrassa ja murjottaa. Emäntä oli patistanut hänen kesken muiden kiireiden maalaamaan keittiön kaappeja.

Joulupukin talossa on pehmeä, punainen ryijymatto, joka peittää melkein koko lattian. Se ei tosin oikein kunnolla näy kuvassa. Etualalla on Muorin ihkauusi rukki, jota yksi pikkutontuista parhaillaan yrittää käyttää. Muori seisoo taustalla (oven takana) opettamassa. Kaikki tontut ovat vanhoja, kuten oikeastikin.

Vielä on paljon lahjoja pakattavana. Itse Joulupukki tarkkailee lahjapakettien käärimistä ja ensimmäisten tonttujen lähtöä matkaan. Erityisen tarkka pitää olla upeasta jalokivestä, jonka ehkä Mattilan emäntä saa joululahjaksi. Nuorin tonttuveijati haluaa vain keinua. Huomaa possun lätti talon takana.

Osa vanhemmistakin tontuista haluaa mieluummin lusmuilla vai katselisivatko ne seimen tapahtumia? Enkeliorkesteri virittelee soittimiaan. Paikalla ovat ainakin flyygeli, viulu ja huilu. Kuorokin on jo asettautumassa paikalleen..

 

Betlehemin kedolla on paimenia kaitsemassa lampaitaan. Paimenista tosin näkyy vain vähän päälakea. Yksi lampaista on kiipeämässä talliin, jonne on juuri syntynyt pieni vauva. Siellä seimen ääressä on aasi mutustelemassa pahnoja, mutta muutkin eläimet ovat huomanneet jotain tapahtuneen. Vain yksi lehmä märehtii vielä kaikessa rauhassa, muut ovat jo lähdössä tallille, kaksi jänöpupuakin. Punarintaharakka (pitkästä pyrstöstä päätellen) on hypännyt kivelle vartioon, kuten sillä on tapana.

Itämaan tietäjätkin ovat jo matkalla ihastelemaan Seimen lasta. He ovat tulossa Betlehemin lähellä olevassa vuoristossa.

 Enkelikuoron ja -orkesterin konsertti muuten sujui vauhdikkaasti, kuten muutamien enkelilasten mekoista ja sekaisista siivistä voi huomata.