Tästä tuli sateinen sunnuntaipäivä. Onneksi meillä ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia eikä ole pakko olla ulkona. Minulla ohjelmassa on ollut lähinnä lueskelua ja käsityötä. Kesätopista taitaa tullakin syysliivi... Tällaista säätä kai ennusteet lupasivat, mutta olisi tuo kesä saanut vielä jatkua. Lämpömittarikin näyttää vain viittätoista astetta.

Olin juuri aikeissa lähteä tarkastamaan tiluksianí  ja poimimaan basilikaa peston tekoa varten, mutta sade yllätti. Tietysti voisi ajatella, että vedän pikapuoliin saviset kumisaappaat jalkaan ja saan nekin puhtaaksi samalla. Kun koiran kanssa piti lähteä ulos kelissä kuin kelissä, niin pienet sateet eivät haitanneet yhtään, eivätkä aina isommatkaan. Näin äkkiä sitä ihminen degeneroituu. Koira enemmänkin karsasti vesisadetta.

Pesto joka tapauksessa on lopussa. Marja- tai omenapiirakkakin maistuisi... Katselin eilen punaposkisia omenia matkan päästä, mutten tullut menneeksi tarkemmin tutkimaan niiden kypsyyttä. Jotain kahviin kastettavaa varmaan tarvitaan viikolla, kun remonttimiehet tulevat taloon huomenaamulla. Tiijä sitten miten tämä pikkuinen kattourakka sateella sujuu. Olemme toistaiseksi kuitenkin optimisteja. Rempan pitäisi kuulemma olla ohi parissa päivässä. Eilen joka tapauksessa rahdattiin kaikki kukkapytyt ja pihamööpelit kauemmas terassista ja maahan syöksyvästä kamasta. Parvekkaalta tulee suorinta tietä ainakin läjä lattia- ja kaidelautoja sekä lahot kattohuovan kappaleet. Ensimmäiseksi sieltä kuitenkin on saatava alas yksi painava puinen pöytä ja sohva, jotka eivät mahdu yläkerran rapuista eikä edes parvekkeen ovesta, joten ne on laskettava liinoilla alas ulkokautta. - Täytyy muistaa panna herätyskello soittamaan, että olemme edes hereillä silloin, kun herrat timpurit kolkuttavat ulko-ovella. Huomenna tiedämme, alkaako heidän työpäivänsä seitsemältä vai kahdeksalta.

Kehuskelin viime vuonna ihanasti kukkivia jalohortensioitani. Tänä vuonna yksikään ei ole ruvennut tekemään edes nuppuja. Onkohan kenelläkään muulla samoja kokemuksia? Pitäneekö nuo välivuosia vai onko kummallinen talvi ja kylmä kesä sekoittanut niiden rytmin kokonaan? Kasvit ovat kyllä oikein hyvin hengissä ja kaikin puolin reheviä, eivät vain kuki. Onneksi on kuvia viime vuodelta:

822774.jpg

Suomen vanhin kansalainen, järvenpääläinen Arska Arvonen täyttää huomenna 111 vuotta. Hän on ainut kolmella vuosisadalla elänyt, siis edelleen elävä suomalainen ja tiettävästi maailman yhdeksänneksi vanhin elossa oleva mies. Onnea vaan! Arska on lehtitiedon mukaan ikäänsä nähden hyvässä kunnossa ja muuttikin vasta joitakin vuosia sitten omakotitalostaan terveyskeskuksen vuodeosastolle. Näkö on himmentynyt ja kuulo heikentynyt, mutta maailman meno kiinnostaa valistunutta ja mm. kielistä ja tähtitieteestä kiinnostunutta faaria yhä edelleen. Satavuotispäiväänsä hän vietti Lontoossa.