Kävin aamulla tyhjentämässä kompostiastiaa ja pelästytin kai píhajäniksen pahanpäiväisesti. Se oli kompostin takana olevan suuren kuusen turvissa, ehkä vielä nukkumassa. Pupu lähti vauhdilla karkuun, vaikka nämä vakituiset vieraamme eivät helposti säikähdä liikkeitämme. Eilenillalla pihassa olikin aika vilske, kun nälkäiset jänikset  jonottivat syöttöpaikalle. Aamulla ei ollut jyvääkään jäljellä. Viemme kauroja koivun juurelle vasta pimeän tultua, sillä muuten harakkalauma olisi heti pihassa.

Kun lunta ei ollut maassa, eivät myöskään jänikset  ilmaantuneet pihaan. Tosin kaurat hävisivät paitsi harakoille, myös fasaanien suihin. Ilmeisesti jänikset eivät uskalta tulla mustan pellon yli. Lumisateellakaan ne eivät liiku, mutta heti kun sade lakkasi ja ohut lumikerros peitti maan, olivat myös pupujussit paikalla. Eilen ne eivät häiriintyneet edes ulko-oven kolahduksesta tai siitä kun seurasimme ateriointia ikkunasta. Korvat kyllä olivat tanakasti pystyssä, joten meidät oli noteerattu.

Mieheni näki kerran viime talvena sellaisen "ihmeen" että jänikset nyrkkeilivät. Ne istuivat tukevasti takajalkojen varassa pystyssä ja mätkivät toisiaan etutassuilla. Ehkä kinaa oli tullut ruokavuoroista. Olemme tehneet sellaisen havainnon, että edes kaksi jänistä ei mahdu syömään yhtaikaa, vaan toinen jonottaa vuoroaan.

Muita vakituisia ruokavieraita ovat mustarastapariskunta ja oravat sekä talitintit ja sinitiaispari. Pikkulintuja on kylläkin näkynyt aikaisempia talvia vähemmän. Mustarastaat saavat rusinoita, muille tarjoamme auringonkukansiemeniä.

Lunta tuiskuttaa hiljakseen. Onneksi täällä vain tuiskuttaa, ei myrskyä kuten Ruotsissa. Olin vuosia, vuosia sitten kielikurssilla Ruotsin länsirannikolla Greppestadin viehättävässä pikkukaupungissa. Niitäkin alueita myrsky nyt juuri koettelee.